maanantai 22. toukokuuta 2017

Mitä kaikkea kesä tuo tullessaan

Kesä on ihan ovella, maakin on alkanut vihertää ja lehdet ovat puhkeamassa kylmistä säistä huolimatta. Tykkään kaikista vuodenajoista mutta kyllä se kesä on tietysti ykkönen.  Kesältä odotan rauhallisia aamuja, lämpimiä päiviä ja valoisia iltoja.  Retkiä rannalle ja puistoihin sekä lähimetsiin, aikaa perheen ja ystävien kanssa. Meidän oma piha on niin ihana että kesäpäivät sujuu kotosallakin oikein mallikkaasti lasten leikkiessä ja mullakin on kasvihuone näprättävänä.

Jonkun verran meillä on suunnitelmiakin.  Heti kesäkuun alkuun kun kerhot loppuu, minä ja lapset suunnataan maalle mun äidin kanssa hänen mökille.  Äiti on sikäli etuoikeutetussa  asemassa että hänen työnantaja tarjoaa viikon palkallisen isovanhempain vapaan työntekijöilleen jotka tulevat isovanhemmiksi.  Eli me mennään viettämään mummi-lomaa. Tarkoituksena on saunoa, uida, leikkiä ja touhuta, käydä pitkillä lenkeillä ja ihan vaan hengailla yhdessä.

Viime vuoden alkukesällä olin poikien kanssa kolmestaan maalla ja oli aivan mahtava helle! Uimista, loikoilua
auringossa ja vaahtokylpyjä pihamaalla :D 

Alkukesästä on myös tiedossa pieni tyttöjen retki, siis aikuisten tyttöjen.  Pakkasessa on jo maidot pumpattuna, pääsee iskä viettämään aikaa pikku prinsessan kanssa ilman että mä huseeraan koko ajan vieressä :D Ja täytyy myöntää että niin ihanaa kuin kotona olo onkin, välillä pitää saada pieni etäisyys että taas jaksaa.

Viime kesän tyttöjen reissulta ♥ Minä. äiti ja sisko

Juhannus vietetään tietysti saaristossa mun iskän mökillä, saunomista, uimista, grillailua ja yhdessä oloa ❤ Saaressa vietetään muutenkin paljon aikaa kesäisin ja niin tullaan varmasti tekemään tänäkin kesänä.

Iivo maalla viime kesänä

On meillä pieni kotimaan reissukin tiedossa, mutta suunnitelmat on vielä salaisia.. hyss hyss  ;)

Loppukesästä meillä on Amin kanssa aikomuksena päästä yhdessä viettämään iltaa meidän vanhan, teiniaikaisen kaveriporukan kanssa. Viimeksi treffattiin viisi vuotta sitten, saas nähdä kuinka villit bileet tulee vai ollaanko me jo vanhoja ja väsyneitä  ;D

Aku viime keväänä Turkissa

Viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä, elokuun lopussa me lähdetään rantalomalle Bulgariaan ❤ Matka on varattu jo viime vuoden puolella joten odotus on ollut pitkä. Kova matkakuume olisi ollut jo keväälle mutta ajateltiin että parempi mennä kun vauva on vähän isompi. Mimmi on silloin 5kk ja kaikella todennäköisyydellä täysimetyksellä mikä osaltaan helpottaa ruokapolitiikkaa. Määränpäänä meillä on perheille suunnattu vesipuisto-hotelli kaikilla kids club ja ryhmäliikunta herkuilla. Hotelli on hieman syrjässä perinteisistä turisti rysistä, alle inclusive tietysti ;) Varattiin kaksikerroksinen huoneisto kunnon makuuhuoneilla jotta saadaan kaikki kunnon nukkumis rauha, merinäköalalla.. Oi oi oi, sitä odotellessa on aikaa nauttia ensin tämä Suomen kesän raikkaus (lue tuuli ja sade, hahhahah).

Mitä kesä suunnitelmia teillä on?

❤ Nora

maanantai 15. toukokuuta 2017

Mimmi 7viikkoa

Tämä ihana pikku-pakkaus on jo 7viikkoa ♥  


Mimmi on iloinen ja tarkkaavainen tyttö, sekä tietysti Akun sanoja lainatakseni "Mimmi on niin kaunis". Kun Mimmi katsoo silmiin, hän katsoo niin syvälle sieluun ettei katsetta voi kääntää pois. Hän tapittaa suurilla viisailla silmillään aivan kuin tuntisi läpikotaisin. Vanha sielu, sanoi äitini.


Mimmin lempipaikka on äitin ja iskän sänky. Sieltä aamulla kun heräilee, on niin hyvä olla että voisi vain kölliä, katsella silmiin ja hymyillä loputtomiin.

Aamutouhujen jälkeen väsyttää taas jo kovasti ja vaunuissa saa parhaan unen, varsinkin pienen lenkin jälkeen uni maistuu jopa tunteja.


Mimmi tykkää katsella maailmaa sylistä päin, kaikessa on kiva olla mukana. Isoveljet pitää pikkusiskolle seuraa ja heille irtoaakin aina leveä hymy paljastaen kauniit hymykuopat sekä pikkuisen pitää yrittää jutella takaisinkin.

Iltapäivällä uni maistuu joko liikkuvissa vaunuissa tai turvallisesti sylissä. Pikku päikkäreiden jälkeen on kiva makoilla omalla leikkimatolla ja harjoitella vähän taitoja. Joskus saattaa pieni nyrkki osua kaaressa heiluvaan leluun ja välillä kupsahdetaan masulta selälle kerta toisensa jälkeen.


Illan tullen on aika pitää äitille ja iskälle seuraa. Kun isovelit menee nukkumaan, kuuntelee Mimmi iltasadut sekä laulut ja menee sitten keinuvaan sitteriin tai kantopussiin torkkumaan ja katsomaan kun äiti ja iskä laittaa iltapalaa. Sitten siirrytäänkin sohvalle katsomaan sarjoja yhdessä. Siinä sivussa on hyvä tankkailla että jaksaa nukkua.


Pikkuhiljaa alkaa uni painaa silmiä ja siirrytään taas Mimmin lempipaikkaan, ihanaan isoon sänkyyn jossa äiti ja iskä on ihan lähellä ja yöpalaakin saa unien häiriintymättä kun vähän kerkeää ynähtää. Mikäs sen parempaa ♥



♥ Nora

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Raskauden jälkeen

Vaikka olen terveellä järjellä ja terveellä itsetunnolla varustettu ihminen, aina välillä tulee pieni kriisin poikanen. Tarkoitan nyt lähinnä ulkoiseen olemukseen liittyen. Raskauksien aikana jotenkin kadottaa sen oman tyylin ja tavan olla. Nyt juuri on sellainen hetki, kun mikään oma vaate ei istu (lue mahdu) eikä huvittaisi ostaa uusia kun tarkoitus on karistaa nämä 10 raskauskiloa. Enkä tiedä istuisiko ne uudetkaan vaatteet kun kroppa ei tunnu omalta. Kiloja tuli yhteensä noin 18 ja nuo 10 on jäljellä(Mimmi 6vkoa). Mulla ei ole koskaan jäänyt synnärille kuin pari kiloa, kiitos turvoksen ja alkuun on tippunut hitaasti. Mutta kun kroppa pääsee vauhtiin, ne ropiseekin kuin huomaamatta (ainakin mä toivon niin).

Älä välitä taustalla näkyvistä tiskeistä.. Tässä oli ehkä rv7..? Muistan kun tätä kuvaa ottaessa oli ihan
 jäätävän huono olo mutta vielä ei näkynyt ulospäin raskaus
Rv 9..?

 Mulla ei oikeastaan ole raskausarpia. Muutama sentin-parin pituinen haalea jälki lähtee vatsassa olevasta vanhasta leikkausarvesta, iho ilmeisesti kiristänyt siitä enemmän. Tässä kolmannessa raskaudessa ei tullut yhtään lisää. On toki joitain kasvuiässä tulleita arpia muualla kehossa mutta niitä nyt ei huomaakkaan enään. Eikä raskaudet (ainakaan aiemmat) ole jättäneet muutakaan pysyvää merkkiä, mun vatsa ei ole koskaan ollutkaan pyykkilauta ;D Nyt loppuraskaudessa olin huolissani mun pohkeista sillä niihin ilmestyi laajoja verenpurkaumia, ikäänkuin isot mustelmat ja pelkäsin, tai oikeastaan olin ihan varma että ne eivät lähde enää koskaan pois. Varmaan siksi en kirjoittanutkaan niistä mitään, aivan hävettää myöntää että ne mustelmaiset pohkeet ahdisti mua aivan kohtuuttoman paljon. Pidin pitkään tukisukkia ja voitelin paisuneita, kuumottavia pohkeita iltaisin hirudoid forte geelillä. Pari päivää synnytyksen jälkeen huomasin että kuin taikaiskusta jäljet olivat kadonneet! Muutamia haaleita pikkiriikkisiä näkyviä verisuonia lukuunottamatta. Aika onnen-possu fiilis tuli.

Rv 16

Mun "kriisi" kohdistuu siis kiloihin. Ei tämä oikeasti mikään kriisi ole. En ole itse-inhossa/itsesäälissä vellovaa tyyppiä, haluan vaan mahtua vanhoihin vaatteisiini ja tuntea oloni yhtä hyväksi nahoissani kuin aiemmin. Kunnon kävelylenkit aloitin kun Mimmi oli pari viikkoinen. Sitä ennen en voinut koska liitoskivut jatkuivat ja jatkuvat edelleen jos olen rehkinyt liikaa ja liikaa on esimerkiksi reipas tunnin vaunulenkki plus pihan haravointi. Kroppaa pitää siis kuunnella.

Rv 19

Kävelylenkkien ja muun hyötyliikunnan lisäksi teen kevyitä lihasharjoitteita kotona ja venyttelen, lähinnä varovasti treenaan syviä vatsalihaksia. Vielä siis varovasti mennään.

Rv 26

Ruuan suhteen mä oon aina ollut heikko. Jos saan ajatuksen syödä jotain se on yhtäkuin syöty. Mitään dieettejä en harrasta (enää..) mutta meillä kyllä syödään terveellisesti. Tuoreista raaka-aineista itsetehtyjä ruokia, paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja jne. Mutta tiedän herkuttelevani liikaa iltaisin kun lapset nukkuu, nyt aion kiinnittää siihen huomiota koska huomaan jo ihostanikin että nyt ollaan menty yli..

Rv 33

Tällä hetkellä mielestäni liikun tarpeeksi ja kun saan tuon älyttömän herkuttelun kuntoon (kokonaan en herkuista luovu, sen tiedän) niin ollaan oikealla tiellä. Reilu viikko synnytyksen jälkeen tuskailin Amille että olen kadottanut liikunnan ilon kun en pitkään voinut liikkua, mutta se on palannut! Jee :)

Rv 36

Kannustimena käytän (vaatekaapin sisällön ja vanhojen valokuvien lisäksi) Heia heia "hyvinvoinnin internet palvelua" kuten wikipedia kertoo. Oon käyttänyt sitä kaikista raskauksista palautuessa ja sieltä merkinnöistä on kiva seurata kuinka edistyy ja kuinka on edistynyt vuonna 2011 ja 2014. Laitan sinne aina viikkotavoitteen, kuinka paljon aion liikkua ja toteutuneet liikuntasuoristukset. Merkkaan myös painon aina kun se menee alaspäin. Oikeastaan tää on ihan kiva projekti vaikka kivempaa olisi kun ne kilot katoaisi taikaiskusta kuten mustelmat pohkeista.


❤ Nora

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Meidän tyttö sai tänään nimen ❤

Tänään vietettiin meidän tytön ristiäisiä. Kastepäivän aamuun herättiin lumikinosten keskeltä, kukapa olisi arvannut..


Haluttiin tytölle nimi joka on suomalainen, lyhyt, ei niin yleinen mutta kuitenkin ihan oikea nimi joka löytyy kalenterista.  Pähkäiltiin paljon erilaisia nimiä ja kesti aikansa ennenkuin tämä nimi keksittiin.  Nimi taisi olla alunperin Amin ehdotus johon en kyllä siltä istumalta lämmennyt mutta nyt en voisi kuvitella tytölle mitään muuta nimeä ❤ Mulla tulee tästä nimestä mieleen reipas, iloinen ja energinen tyttö. Toinen nimi on sama kuin minun toinen nimi joka tuo mulle mieleen kauniin aurinkoisen kesäpäivän.

Meidän rakas kaunis pieni tytär on:

Mimmi Jasmin 

 



❤ Nora

torstai 27. huhtikuuta 2017

Julkinen imetys

Kylläpäs oli kuumottava tilanne eilen kun olin vauvan kanssa yksin shoppailemassa ristiäisiin vaatteita. Oltiin kierrelty kauppoja jonkun aikaa ja alkoi tulla nälkä joten menin lounaalle ja tietysti olin varautunut henkisesti siihen että vauvallekkin tulee nälkä koska oltiin oltu liikenteessä jo jonkun aikaa.

Kuten olen monesti maininnut, olen imettänyt poikia pitkään. Tällä hetkellä olen imettänyt 3v ja 10kk elämästäni.  Sanomattakin selvää että on tullut imetettyä vähän vaikka missä, mutta koskaan en ole esimerkiksi ravintolassa imettänyt yksin, ilman jonkun toisen aikuisen henkistä tukea.

Istuin syrjäisimpään pöytään ja söin ensin itse. Sitten alkoi rattaista kuulua pientä ininää.  Nappasin tytön syliin ja hetken keräilin rohkeutta.  Muuten oli melko hiljaista mutta viereiseen pöytään oli istahtanut vanhempi mies, onneksi selkä minuun päin. Varovasti asetin vauvan rinnalle  (sille vähemmän suihkuavalle) ja toivoin että ei tarvitsisi pitää taukoja kesken syötön.  Päässä pyöri kauhukuvia netin videoista joissa imettävälle äidille raivotaan.. nauroin mielessäni yhdelle tarinalle jossa äiti suihkautti maitoa raivoavan miehen päälle :D mäkin voisin tehdä niin.. No sitten tietysti maitosuihku kävi liian kovaksi ja piti pitää tauko. Kauhukseni maitoa suihkusi kaaressa pöydälle, en kyllä tajua mistä välistä koska olin kuitenkin valinnut vaatteetkin niin ettei tarvitse turhia paljastella. Kukaan ei kuitenkaan loppujen lopuksi tainnut edes huomata että imetin!

Masu täynnä ❤

Sitten mentiin vessaan huoltotoimenpiteille ja mietin itsekseni että kuinka ikävää jos sielä haisevassa, likaisessa  (ei se ollut erityisen haiseva eikä likainen, mä vaan inhoan yleisiä vessoja) vessassa olisi pitänyt pöntön päällä istuen imettää.. Sitäkin on joskus aikoinaan kokeiltu eikä ikinä enään.

Onko teillä ollut kuumottavia tilanteita liittyen julkiseen imetykseen? Oletteko kenties saaneet negatiivista palautetta? Mitä mieltä yleensä olet julkisesta imettämisestä?

♥ Nora

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Mikä nimi vauvalle?

Meidän vauva täyttää tänään yhden kuukauden joten ei varmaan tule yllätyksenä että alkaa olla se aika, eli piakkoin meidän vaavi saa nimen.  Nimestä ollaan päästy yksimielisyyteen jo tovi sitten ja ollaan sitä kerrottu läheisille, ystäville ja tutuille kysyttäessä.  Nimi taisi alunperin olla Amin ehdotus johon en kyllä siltä istumalta lämmennyt mutta nyt en voisi kuvitella tytölle mitään muuta nimeä.



Lapsen nimi on aika henkilökohtainen ja tärkeäkin asia vanhemmille, jokainen antaa lapselleen sen parhaan, kauneimman ja hänelle sopivimman nimen.  Miltä sitten tuntuu kun nimeä avoimesti parjataan? Kokemuksesta tiedän että todella ärsyttävältä.  Aina saa olla mielipiteitä mutta niitä mielipiteitä ei tarvitse tuoda julki..

Meidän suvusta löytyy tämmöinen tunnelman droppaaja jolle ei kelpaa mikään nimi. Aikoinaan kerroin Akun nimen jo heti rakenneultran jälkeen koska nimi oli päätetty jo vuosia aiemmin.  Koko loppuraskauden sain kuulla kuinka kamala nimi meidän lapselle tulee. Iivon nimeä ei sitten kerrottukaan monelle etukäteen koska en halunnut kuulla negatiivisia mielipiteitä. Nyt tein sen virheen että kerroin vaikka arvasinkin reaktion. "Ootko tosissasi?Onko se jo virallista? No sen kerkee vielä vaihtaa " oli ensimmäinen kommentti. Sitten hoettiin nimeä tympeänä ja kerrottiin mitä kaikkia negatiivisia asioita se tuo mieleen (ja niitähän piisasi..)   Täytyy sanoa että tämä oli pohjanoteeraus.

Loukkaannuinko? Kumma kyllä en. Enemmän vain ihmetyttää kuinka joskus aikuisilta ihmisiltäkin unohtuu käytöstavat.  Itse kuitenkin tiedän että nimi on hieno ja sopii tälle mimmille kuin nenä päähän eli en ole itkenyt itseäni uneen enkä todellakaan alkanut miettiä uutta nimeä :D Mutta tiedän että joku muu voisi olla tuommoisista kommenteista jopa tolaltaan.

Aina kommentoija ei toki tarkoita pahaa, ei vain tajua sanojensa voivan loukata. Toivottavasti en ole itse onnistunut päästämään kovin pahoja sammakoita suustani..

Pyydänkin, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään.

Onko teillä kokemuksia tälläisistä möläyttelijöistä?  Kuinka suhtauduit tilanteeseen?

Ristiäisiä meillä vietetään viikon päästä vapun aattona ja  niistä aion luonnollisesti kirjoittaa ihan oman postauksen ❤

P.s Olen vieläkin ilman läppäriä, o ouuu.. Ei mennyt enää päälle mun kone mutta onneksi kaikki tiedot saatiin pelastettua. Ensi viikolla saadaan uusi kone joten heti kun pääsen väleihin sen kanssa JA vaan on aikaa niin mulla on pää täynnä ideoita :)

❤ Nora