torstai 7. tammikuuta 2016

Vastuu kasvatuksesta.

Meillä on kaksi ihanaa pientä poikaa joista kasvaa jonain päivänä miehiä. Minkälaista tulevaisuutta mä toivon heille? Onnellista ja turvallista lapsuutta ja nuoruutta tietenkin. Entäs sitten kun he kasvavat aikuisiksi? Siihen mä en voikkaan enää hirveesti vaikuttaa, vai voinko?

Mä uskon että kotikasvatuksella on suuri merkitys meidän lasten aikuisuudessa. Tietenkin lopputulokseen vaikuttaa moni moni asia ja samoista "aineksista" voi syntyä monta erilaista lopputulosta. Kohteliaisuus, ystävällisyys, kuuntelemisen taito ja se että oppii kunnioittamaan toisen itsemääräämisoikeutta ja mielipiteitä. Näitä asioita voi ja pitää opettaa kotona, jo pienestä pitäen. Ei on ei.

Mä oon viime päivinä (ja ehkä vähän pidempään) herätellyt mun sisäistä feministiä. Liittyy se sitten oikeuteen käydä koulua tai imettää julkisesti tai kaikkea siitä välistä. Länsimaalaisena naisena mun kipukohdat tasa-arvoon liittyen on hieman eri mittakaavassa kuin jossain muualla. Tulee aina mieleen kun mun sisko sai vanhemman tyttärensä ja olin ostamassa sairaalan pihassa olevasta kukkakioskista kukkia. Siihen paikalle osui vanhempi herrasmies joka kysyi kenelle ostan kukkia. Vastauksen kuultuaan hän huokaisi ja sanoi "on lottovoitto syntyä Suomeen pienen tytön". Ei voisi kuulkaa enemmän olla oikeassa, mä en siihen päivään mennessä ollut hirveästi ajatellut naisen asemaa muissa kulttuureissa, koska hei eihän mun ollut tarvinnut! Tästä on aikaa yli 12vuotta joten annettakoon se nuorelle minulle anteeksi.

Palataan mun alkuperäiseen aiheeseen. Mitä mä voin tehdä äitinä jotta tulevaisuuden Suomessa naisen asema olisi parempi? Ruohonjuuritasolla kaikki lähtee asenteista. Mä voin tehdä osani ja yrittää kasvattaa mun pojista rehtiä miehiä, luotettavia ystäviä, sellaisia jonka apuun voi ventovieraskin hädän hetkellä luottaa. Sellaisia jotka kunnioittaa muita ja tulevaa elämänkumppaniaan. Me kaikki kasvatetaan tulevaisuuden päättäjiä, naisia ja miehiä. Me kaikki kasvatetaan tulevia äitejä ja isiä. Henkilökohtaisesti kahden pojan vanhempina meillä on vastuu siitä mitä he ajattevat naisen asemasta perheessä ja yhteiskunnassa.

Suurin osa naisista jotka on käynyt yökerhoissa, tietää ne ällöt juntit jotka änkee lääppimään? Viinanhuuruisina mongertaa ja kuvittelee että kuka tahansa lähtis heidän matkaan vaan koska he ovat miehiä ja on lähestulkoon kunnia kun tämä jalo yksilö on päättänyt tulla kourimaan just sua. Siinä on sitä ruohonjuuritason sovinismia, yök!

Joten, äidit ja isät. Kasvattakaa teidän tytöistä ja pojista rautaisella itsetunnolla varustettuja, päättäväisiä, kunnianhimoisia mutta toiset huomioivia ja lempeitä naisia ja miehiä <3

 Ja mikä tärkeintä, ottakaa vastuu oman lapsen kasvatuksesta.

6 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa! :) Minä koen sen jotenkin niin isona asiana, että omat lapset oppii kunnioittamaan muita ja olemaan kanssaihmisilleen hyviä ystäviä ja samalla osaisivat sitten vielä olla ylpeitä itsestään. Tietysti tämän kasvatuksen takana on myös suuria paineita, kysymyksiä ja vastuuta: Opetanko esimerkiksi lapseni "kääntämään toisen posken" vai puolustamaan itseään tai ystävää.. Ei ole helppoa! <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäpä juuri. Miten oppii puolustamaan itseään päätymättä tekemään väärin toiselle. Ma aina korostan sitä että äitille voi kertoa ihan kaiken, mä en suutu totuudesta. Yhdessä sitten selvitetään vaikeat asiat. Voi kun se menisikin niin.. Tää on yks syy miksi haluan että mun lapset harrastaa kontakti lajia, tässä tapauksessa painia. Siinä oppii kaiken muun hyvän lisäksi kunnioittamaan "vastustajaa" ja tuntemaan omat vahvuudet ja heikkoudet.

      Poista
  2. Todella hyvä ja ajankohtainen kirjoitus! Olen ihan samaa mieltä sinun kanssa, että kotoa se kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle ja aina ne asenteet tarttuu. Pieniin ihmisiin vielä helpommin. Pojan eskassa on yksi poika, joka mielellään lyttää toisia ilkeillä kommenteilla. Tapasin hänen vanhemmat taannoin ja huomasin melko pian keskustelun aikana, mistä se kaikki kumpuaa. Jos vanhemmat ovat kommenteissa ilkeitä toisia kohtaan, eivätkä kunnioita kanssakulkijoita, niin ei ne lapsetkaan sitä voi oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Paljon tuntui nykyään olevan se ajatus että kasvatuksesta päävastuu on päiväkodilla ja koululla, niillä ammattilaisilla. Mutta kyllä se kotoa lähtee.

      Poista

Kiitos kommentista ♥