keskiviikko 31. elokuuta 2016

Mustaa ja valkoista, OOTD

 Tässä syksyisempiä vaatteita esille kaivaessa on tullut taas vähän pohdittua omaa "tyyliä". Jotenkin hassua ajatella että mulla on joku tyyli koska en kyllä mitenkään osaa sitä määritellä jos joku kysyy, mutta kaupassa tiedän heti mikä on mun tyyliä ja mikä ei. Viime vuosina ei ole tullut enään tehtyä (pahemmin) "huti-ostoksia" ja se varmaan osaltaan kielii siitä että oma tyyli on alkanut hahmottua.

Toisaalta mulla kuten varmaan suurimmalla osalla on useampia tyylejä. On ne vaatteet millä ulkoillaan, lenkkeillään, kyläillään, koti- vaatteet, kaupunki- vaatteet ja juhla- vaatteet. Jo vuosia mun pukeutumisen kulmakivi on ollut pilli-housut. Oli out tai ei, lähes joka päivä (ei tietenkään kesällä) mulla on nämä mustat pilli- housut vaikka farkutkin löytyy. Jep, yhdet farkut! Yläosaa, kenkiä ja asusteita vaihtamalla sitten tyyli muuttuu tilanteeseen sopivaksi. Ja siis mä vaihdan aina kotivaatteet heti kun tullaan kotiin.

Tämä asu mulla oli mm. laivalla päällä eli mulle vähän siistimpi asu. Ne rakkaat mustat housut, Gina Tricot 19,90 joskus aikaa sitten. Valkoinen hihaton hieman liehuva paita, Cubus 5e. Musta pitkä jakku joustavaa materiaalia, Vero Moda 39,90? viime keväänä. Mustat Soft Line ballerinat 4vuotta vanhat. Sininen helmikoru on Intian tuliainen äidiltä yli 10vuoden takaa.


Ennen mä käytin huomattavasti enemmän värejä ja välillä aivan hätkähdän kun huomaan olevani ihan "väritön", että voiko näin pukeutua? Sitten pitää keksiä edes joku väripilkku piristämään, en kuitenkaan ihan hirveästi tykkää käyttää asusteita.. Eipä sillä, kyllä multa löytyy värejäkin kaapista vielä vaikka ei niin paljon kuin nuorempana. Toisaalta se helpottaa kun on hillittyjä perusvaatteita, niitä on helppo yhdistellä.



Miten teillä? Onko vaatekaappi kuin sateenkaari vai yksinkertaisen hillitty?

♥ Nora

maanantai 29. elokuuta 2016

Blogivaasa & Palosaaren kirppis, toinen yhteistyöviikko alkaa!


Tänään on startannut Blogivaasan toinen yhteistyöviikko Palosaaren kirppiksen  kanssa ja minullakin on oma pöytä tämän viikon. Pöydästä löytyy lastenvaatteita mm. fleecehaalaria koossa 80 sekä 110, sisustus juttuja mm. verhoja sekä astioita.


Punaiset Me&i housut kokoa 86/92




Näitä Pentikin Vanilja astioita meillä oli joskus tarkoitus alkaa keräämään mutta keräily jäi vain muutamiin astioihin joten näistä nyt sitten luovun. Näiden valmistus on lopetettu mutta niitä kuitenkin löytyy vielä kaupoista, mukin ovh 18,80 ja lautasen 17,90 (sokos). Tästä siis edullisesti lisäystä astiastoon :)


Näitä  Koodin saniais- laskosverhoja on kaksin kappalein, leveys 100cm.


Jotexin harmaa- valkoiset laskosverhot on kiiltäväpintaista materiaalia ja niitäkin on kaksin kappalein, leveydet 100cm ja 120cm.


Muumi keräilijälle Lautalla sekä Pikku Myy ja muurahainen seinälautaset.


Sinne siis löytöjä tekemään. Voi olla että vien täydennystä viikon aikana, vinkkaan blogin puolella siitä sitten.

♥ Nora

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Minkälainen keskustelija olet?

Ootko koskaan miettinyt minkälainen keskustelija olet? Oletko se dominoiva osapuoli vai kuuntelija vai sellainen tasapuolinen keskustelu kumppani?

Minä tykkään jutella erilaisten ihmisten kanssa aina kun vaan tilaisuus tulee (seuran kipee kotiäiti moi), aiheet voi olla ihan laidasta laitaan. Joskus mukava jutustelu ihan vaikka säästäkin kelpaa, tietysti mukavampi jos voi rauhassa uppoutua keskustelemaan ihan kunnon aiheesta. Mulla on semmoinen huono tapa että puhun herkästi päälle, vaikka kuinka yritän hillitä itseäni niin se on tosi vaikeaa. Toinen on se että ehdotan mielelläni sanoja jos toinen "hakee sanaa", sekään ei varmaan aina tunnu ihan kivalta..

Entä sitten liian suorasukaiset kommentit? Voiko mitä tahansa laukoa koska se on mun mielipide vai onko se tylyä? Mä oon sitä mieltä että voi keskustella rehellisesti ja samalla myös ottaa toisen tunteet huomioon. Arvostan rehellisyyttä, enkä missään nimessä halua kuunnella ainakaan läheiseltä ihmiseltä mitään joo joo juttuja vaan aitoja mielipiteitä vaikka olisinkin itse eri mieltä. Oon itse aika suorasukainen ja myönnän että joskus on mennyt ylikin, mutta se on asia jonka tiedostan ja teen töitä itseni kanssa tämän(kin) asian suhteen.


Tämä viikonloppu hujahti töiden merkeissä eli jäi huvilakauden päättäjäiset juhlistamatta mutta eipä meidän huvilakausi tähän lopukkaan :) Huomenna alkaa Palosaaren kirppiksen ja Blogivaasan toinen yhteistyöviikko ja tällä viikolla sitten löytyy minunkin pöytäni (linkkin edelliseen postaukseen aiheesta).  Laitan vielä illalla tai huomenna vähän kuvia että mitä olen viemässä myyntiin jos sieltä vaikka löytyisi jotain mikä kiinnostaa. Hyvät sunnuntain jatkot :)

♥ Nora


lauantai 20. elokuuta 2016

Blogivaasa yhteistyössä Palosaaren kirppiksen kanssa!



Niin siistii! Blogivaasa tekee jo toistamiseen yhteistyötä Palosaaren kirppiksen kanssa. Minä ja kahdeksan muuta Vaasalaista bloggaajaa pidetään pöytiä  22.8- 4.9.2016 välisellä ajalla. Mulla on pöytä siis 29.8-4.9, kannattaa käydä molemmilla viikoilla. Mulla onkin ollut pöytä useasti Palosaaren kirppiksellä ja olen tykännyt. Paikka on melko pieni ja ennenkaikkea siisti, miellyttävä asioida niin myyjänä kuin asiakkaana. Siitä ei olekkaan kovin kauaa kun viimeksi möin mutta ainahan sitä tavaraa löytyy..vaikka en edes turhia ostele!



Osa myyntiin laittamistani esineistä onkin sisustusjuttuja jotka eivät muuton jälkeen ole löytäneet paikkaa uudessa kodissa. Osa on kulkenut meidän matkassa vuosia mutta muuton yhteydessä huomasin ettei niitä ole käytetty edes asuessamme edellisessä kodissa.. Jotain lasten leluja on myös tulossa myyntiin sekä vaatetta. Niin ja Brion spin rattaat!




Tapahtumalla on myös oma Faceboob sivu joka löytyy täältä, klik! Sieltä näet myös muiden bloggaajien postaukset aiheesta ja vähän esimakua mitä kaikkea on tulossa myyntiin. Tervetuloa!

♥ Nora

torstai 18. elokuuta 2016

Kun mikään ei riitä

Välillä sitä tuntee itsensä jotenkin riittämättömäksi. Lapset imee kaiken liikenevän huomion ja energian ja jäävät silti vaatimaan lisää. Oikeasti, en tiedä onko sillä väliä lukeeko 2 vai 20 satua koska joka tapauksessa on alahuuli mutrulla kun lopettaa. Ei meidän lapset toki mitenkään normaalia tyytymättömämpiä ole ja usein ovat melko tyytyväisiäkin ;) mutta kyllä te tiedätte, aina voisi antaa lisää mitä se tarjolla ollut asia sitten onkin.

Joskus mä huomaan miettiväni ennen jonkun kivan asian aloittamista että kannattaako? Jos mä nyt menen pomppimaan vartiksi trampoliinille niin hoetaanko mulle loppuviikko "äiitiii tuu hypiii_iin". Tai otan innokkaan 2vuotiaan pikku-puutarhurin kasvihuoneeseen "hoitamaan kasveja" ja annan hänen leikata itse kurkun irti välipalaksi. Sielä saakin sitten hypätä alvariinsa varjelemassa niitä viittä tomaattia jotka selvisi pikku-puutarhurin omatoimisista "hoidoista".

Välillä tuntuu että koko ajan pitää sanoa ei, äiti ei nyt kerkeä, nyt pitää odottaa, ei se nyt käy, ehkä joku toinen kerta. Mitä jos vaikka päivän ajan kokeilisi toteuttaa kaikki lasten hullutkin pyynnöt? Luulenpa että seuraavana päivänä ne pyynnöt olisi vaan hullumpia :D

Äläkä nyt ymmärrä väärin. Kyllä me puuhataan kaikenmoista joka päivä, luetaan niitä satuja ja hypitään trampalla. Ehkä se vaan kuuluu asiaan, se ettei mikään tunnu riittävän. Ne on asioita joista lapset pitää ja koska heidän elämänsä on niin huoletonta (onneksi) ilman mitään "pakko tehdä tämä nyt ensin" juttuja, eivät he voi ymmärtää miksi ei voi koko ajan tehdä vain niin kaikista kivoimpia juttuja.

Pitänee siis vaan hyväksyä tämä vaihteleva riittämättömyyden tunne? Miten teillä muilla, onko tuttuja ajatuksia?

♥ Nora


maanantai 15. elokuuta 2016

Muutoksen kesä

Tämä kesä on ollut meille suuri muutoksen kesä monellakin tapaa. Asutaan ensimmäistä kesää meidän omakotitalossa ja vaikka meillä on ollut pihaa ennenkin, on se ihan eri asia viettää aikaa oman talon pihassa ja hoitaa ihan omaa puutarhaa.

Aku on myös saanut alkaa kulkea pihalla yksin, kun vielä viime talvena saatoin hänet seinän taakse naapuriin leikkimään. Nyt joku kauhistuu, 5v yksin ulkona. Me kuitenkin asutaan hyvin lyhyellä päättyvällä kadulla jonka varrella asuu useita lapsia. Ollaan juteltu säännöistä ja Aku tietää rajat minne asti saa mennä ja missä taloissa kaverit asuu joita sitten saa hakea leikkimään, sisälle ei saa mennä ilman erillistä lupaa. Usein lapset leikkii kadun varressa olevalla nurmialueella joka on "no mans land". Jos Aku taas on jonkun kaverin pihassa, kuulen heidän äänensä koko ajan. Mulla on aina ikkunat auki ja yleensä olenkin Iivon kanssa ulkona ja joskus myös Iivo leikkii isompien kanssa "no mans landillä" jolloin olen tietenkin mukana.

Rantavaatteen Nopo-kangas Sampsukka, saatu.

Aivan mahtavaa kun on kavereita pihapiirissä. Välillä jopa hieman haikean kateellisena katselen kun lapset vääntää menemään tuntikaupalla ja välillä vaan aidalta käydään nappaamassa banaani ja maitolasi kun ei malta tulla syömään :D Sellaisena muistan omankin lapsuuden kesät ja olen sanattoman onnellinen siitä että juuri tämän meille täydellisen talon sijainti on näin täydellinen ja että me onnistuttiin ostamaan tämä niin täydellisellä hetkellä. Tähdet kohdillaan.

Aku on myös oppinut uimaan! Harmi vaan kun uimakelit päättyi kun vasta päästiin vauhtiin, pitää alkaa käydä taas säännöllisesti uimassa.

Paita Sampsukka, saatu.

Muutos on tapahtunut siinäkin että meidän pojat leikkii myös keskenään, pitkiäkin aikoja. Aivan uskomatonta. He rakentavat legoilla, junaradalla ja leikkivät erilaisia roolileikkejä kuten rosvoa ja poliisia tai pokemonia. Iivo on yleensä pokemon jota Aku yrittää napata palloon tai sitten Aku on Ash ja Iivo Pikachu ja he seikkailevat ja taistelevat yhdessä pahiksia eli Rakettiryhmää vastaan.

Paidat Sampsukka, saatu.

Muutos on myös se ettei meillä ole enään pienen pientä taaperoa vaan "iso-poika" joka kulkee isompien lasten mukana melko sujuvasti, ei nuku päikkäreitä ja on kasvattanut itselleen orastavaa itsesuojeluvaistoa.. Vaikka siitäkin huolimatta ei kulu päivääkään ilman kolhuja ja kuhmuja tai kamalia läheltä piti tilanteita.

Paita Sampsukka, saatu.

Elämä siis rullaa eteenpäin ja suunta on hyvä :)  Kuinka teillä? Onko kesän aikana tapahtunut maata mullistavia tai elämää helpottavia ahaa-elämyksiä tai kasvu-spurtteja?

♥ Nora

lauantai 13. elokuuta 2016

Lapsien kanssa Turussa Hotelli Scandic Juliassa

Yhteistyössä Scandic Julia.


Ihan ensiksi, anteeksi hieman venähtänyt kirjoitus tauko. Ollaan lomailtu koko perheen voimin mm. mökkeillen ja oltiinpa Turussakin muutama päivä. Viimeksi oltiin Turussa 2vuotta sitten kun Iivo oli ihan muutaman viikon ikäinen, silloinkin yövyimme Scandic Juliassa. Oikeastaan me yövytään Scandic hotellissa aina kun mahdollista, niissä on yleensä otettu lapset hyvin huomioon.

Ulkoapäin mun mielestä melko vaatimattoman näköinen Scandic Julia on sisustukseltaan selkeä ja raikas, modernilla tavalla viihtyisä. Meidän huone oli ihanan tilava ja valoisa. Super leveä sänky vanhemmille, Akulle levitettävästä sohvasta parivuode ja Iivolle haluttiin vielä matkasänky koska, no Iivo on Iivo ;D  Isossa huoneessa olikin hyvin tilaa kaikille sängyille ja vielä rattaille yms. ilman että tuli ahdasta. Huoneessa oli myös wc tilojen lisäksi erillinen pukeutumishuone jossa oli siis kaapistot, pöytä, tuoli ja iso peili. Päädyttiin laittamaan Iivon matkasänky sinne koska hän on herkkä unisin meistä ja jos Iivo ei nuku, kukaan ei nuku. Iivo oli aivan onnessaan "omasta huoneesta", jätettiin huoneen liukuovi raolleen ja sinne se nukahti saman tien! Aamulla kuului vaan "olen täällä" huhuiluja.




Huoneesta löytyi myös mulle niin tärkeät vedenkeitin ja kahvia ♥ Ne on pakko olla hotelli huoneessa.


Ja vielä kuva pukeutumishuoneesta/Iivon huoneesta.


Aamupalahan on tietysti se juttu hotelleissa eikä Scandic Julia petä siinäkään. Kaikkea mahdollista terveellistä ja ei niin terveellistä herkkua löytyy joka makuun. Mä söin tällä kertaa molempina aamuina puuroa ( ja vähän muutakin) mitä en yleensä hotelleissa syö ja oli muuten hyvää, marjojen kanssa ja vähän luomusokeria päälle..


Hedelmiä löytyi montaa sorttia, meidän poikien kesän elinehto vesimeloni tietysti, viinirypäleitä, appelsiinia, mandariiniä, verigreippiä (mun lempparia) jne.


Yks must juttu löytyy mun kokemuksen mukaan kaikista Scandiceista ja niin myös Juliasta, nämä suussasulavat mini croissantit ♥ niin hyvää!



Me ollaan tykätty erityisesti leikkinurkkauksesta joka on asetettu niin että aamiaispöydästä voi tarkkailla lasten leikkejä. Me vanhemmat kun yleensä halutaan nauttia aamupalasta ja kahvista vähän pidempään kuin lapset.. Mahtavana yllärinä toisena aamuna onnistuttiin bongaamaan Scandic maskotti Sigge! Sigge leikitti lapsia leikkinurrkauksessa pitkän tovin ja Iivokin joka ei oikein lämpene maskoteille istui jopa Siggen sylissä.


Nämä Sigge kuvat on kännykällä vähän hätäisesti otettu joten suottehan anteeksi huonon kuvanlaadun.

Siellä Iivo ja Sigge liukuu mäkeä :D


Päästiin oikein saunaankin! Meidän huone sattui olemaan ihan saunaosaston lähellä joten sinne oli helppo hilpasta kylpytakit päällä ;D  Mutta jos Akulta kysyttäisiin niin parasta oli jääpalakone mikä sijaitsi huoneemme oven ulkopuolella.

Palailen lähipäivinä kertomaan lisää lomatunnelmia. Kun kerran Turussa oltiin käytiin tietysti Muumimaailmassa ja käytiin me risteilylläkin! Joku Ikean kassikin taitaa olla purkamatta vielä, joten hyvää viikonlopun jatkoa ja palaillaan.

♥ Nora


keskiviikko 3. elokuuta 2016

Hiljainen hyväksyntä kiusaamiselle

Koulujen alut lähestyy ja sosiaalinen media pursuaa kaikenlaisia hyväntahtoisia kiusaamisen vastaisia kampanjoita, hyvä! Kiusaamisesta ei voi puhua liikaa eikä kukaan vanhempi saa tuudittautua ajatukseen "ei meidän lapsi" koska kuka hyvänsä voi olla "kiusaaja" tilaisuuden sattuessa kohdalle, välttämättä sitä edes siinä hetkessä tajuamatta.

Lapsilla on ja tulee aina olemaan kaikenmoista pientä kränää keskenään, niin sisaruksilla kuin kaveruksilla. Mutta milloin vanhemman pitää puuttua lasten touhuihin ja koska on parempi katsoa miten tilanne kehittyy ja jos lapset vaikka saisivat itse selvitettyä tilanteen.

Riitely ja kiusaaminen on täysin eri asiat. Riitely on välillä hyväksikin ja ainakin tietää että molemmat osapuolet ovat tasavertaisia kun uskaltavat riidellä keskenään. Kiusaaminen taas on välillä niin "hienovaraista" ettei sitä etäältä huomaa. Välttämättä kiusaajakaan ei tiedosta kiusaavansa, kyse voi olla esim. vallan käytöstä. Isompi pomottaa pienempää jos on vaikka itse kokenut vastaavaa aiemmin (isommilta kavereilta/sisaruksilta), pistää ikään kuin vahingon kiertämään. Uhrikaan ei välttämättä tajua olevansa kiusattu, on vaan kurja mieli ja leikit meni taas mönkään. Lapset ei osaa samalla tavalla nimetä asioita kuin aikuiset ja siksi mun mielestä onkin tärkeää tarkkailla lasten leikkiä, jopa kouluikäisten. Tarkkailulla en tarkoita vieressä seisomista ja sekaantumista/leikittämistä vaan hienovaraista havainnointia.

Jos kukaan ei koskaan puutu kun lapsi X pomottaa, komentaa, naljailee, jättää leikin ulkopuolelle toisia jne. kasvaa hän luulemaan että se on ok, hänellä on oikeus käyttäytyää niin kun kukaan ei kerran puutu. Toki X isompana oppii tietämään että se on väärin mutta  se voi olla jo myöhäistä. Roolit on luotu, monta pientä mieltä pahoitettu ja X joutuu todennäköisesti vaikeuksiin jossain vaiheessa elämää käytöksensä vuoksi.

Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää välinpitämättömiä vanhempia. Kaikki on varmaan joskus törmännyt sellaisiin, puistossa, harrastuksissa, perhekerhossa, pihapiirissä, jne. Lapsi terrorisoi muita, lyö, haukkuu, vie leluja, eikä vanhempi lotkauta korvaansa vaikka toiset vanhemmat yrittävät setviä tilannetta pikku-terroristin kanssa. Koska oma vanhempi ei sano mitään, lapsi saa sanattoman hyväksynnän kiusaamiselleen.

Olen törmännyt aika useinkin tämmöisiin tilanteisiin. Esimerkki puistosta parin viikon takaa. Muutama isompi lapsi on valloittanut liukumäen tasanteen ja pieni taapero yrittää päästä liukumaan. Yksi lapsi tönäisee portaita kiipeävää pikkuista ja sanoo "et sä saa tulla tänne". Puutun tilanteeseen ja sanon että kaikki saa liukua ja on vaarallista töniä rappusissa, saan ilkeän mulkaisun ja lapsi vielä huutaa taaperon korvaan ohimennessä "ens kerralla et kyllä tuu tänne!". Lapsen vanhempi seisoo ihan yhtä lähellä liukumäkeä kuin minäkin, mitä hän tekee? Ei mitään. Odotin raivosta kiehuen josko vielä tapahtuisi jotain mutta taapero jatkoi matkaa ja minunkin piti lähteä katsomaan mitä ne omat kultamussukat puuhaa. Tsiisus kun mulla kiehui, mitä tälläisen vanhemman päässä liikkuu? Aina ei toki kaikkea voi huomatakkaan mutta siitä ei ollut tässä kyse.

Entä sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa liikkua pihapiirissä ilman äitiä tai isää? Sinne meni, pidä hauskaa, muista rajat. Ei. Lapsen touhuja voi valvoa muutenkin kuin seisomalla vieressä. Olemalla kiinnostunut ja kyselemällä "mitä te tänään puuhasitte" "ketä kaikkia oli leikkimässä" "oliko kaikilla kivaa" jne. Tutustumalla lapsen kavereihin ja heidän vanhempiinsa, tiedostamalla missä lapset leikkii, osallistumalla ja kutsumalla kavereita kylään. Aku saa leikkiä muutamien samalla kadulla asuvien kavereiden pihoissa ja aina mä kuulostelen että missä pihassa ne nyt menee, kuuluko eripuraisia ääniä, käyn välillä moikkamassa jne.

Tulipas romaani. Mä en vaan kestä sitä ajatusta kuinka pieni lapsi suree kun toiset ei hyväksy ja lyttää kaikki ideat, mollaa ja jättää ulkopuolelle. Oli se lapsi sitten oma tai jonkun muun. Persoonia on erilaisia mutta moraali ja kuinka muita ihmisiä kohdellaan, opitaan kotona. Meillä oon vanhempina vastuu omiemme tekemisistä. Huomata jos oma lapsi kiusaa muita ja puuttua siihen. Huomata jos omaa lasta kiusataan ja puuttua siihen.

Olen kirjoittanut kiusaamisesta aiemminkin mm. Sana "kiusaaja", Kun omaa lasta kiusataan, sekä Sukkelat kielikuvat joka käsittelee netti kiusaamista ja aihetta liippaava Vastuu kasvatuksesta.

♥ Nora


maanantai 1. elokuuta 2016

Ne epäonnistuneet versiot vol.2

Viime syksynä tartuin Piian blogissa törmäämääni haasteeseen (entinen Weekend chic nykyisin Ideoi) julkaista niitä syystä tai toisesta ei niin onnistuneita valokuvia. Vanhoja postauksia selatessani päätin taas kopioida tämän hauskan idean, joten tässä olkaa hyvät :D

Jaa a, en tiedä tässä kuvassa on menossa mutta ei jatkoon..


Ilmeisestikään se ei ollut hyvä päivä kuvata :D Aurinko paistoi liian kirkkaasti silmiin ja ja ja, onneksi sinnikäs Nadja-siskoni  sai napattua ihan kelpo kuviakin vaikka "mallilla" olikin vähän flow hukassa.. muutamaa onnistuneempaa kuvaa tästä asusta voi nähdä täältä, klik!


Sama vika taisi olla tässäkin hetkessä, kirkas aurinko ja "miten tässä nyt muka pitäisi olla.." Hovikuvaaja Nadja kuitenkin pelasti tämänkin tilanteen ja onnistuneempia versioita löytyy täältä, klik!


Tässä kuvassa mulla oli selkeä visio, mutta kun ottaa itse kuvia niin lopputulosta on joskus vaikea hahmottaa etukäteen. Tässä nyt on vähän kaikki pielessä :D kun tarkoitus oli kuvata t-paita joka ei edes näy ja varpaatkin puuttuu eikä tuo asentokaan nyt ihan... Onnistuneempia kuvia tästä Sampsukan t-paidasta löytyy toisesta kirjoittamastani blogista, Kipinä.


Hahhaah, mene ja tiedä mitä tässä liikkui päässä :D Tästä postauksesta ei olekkaan kovin kauan ja se löytyy täältä, klik!


Niin, jos joku haluaa nähdä edellisen postaukseni aiheesta se löytyy tämän linkin takaa.

Nyt mä haluaisinkin nähdä teiltä muilta ihanilta bloggaajilta niitä syystä tai toisesta "epäonnistuneita" versioita. Kuka uskaltaa.. ;)

♥ Nora