keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Vuosi ilman hiustenvärjäystä

Kävin pitkästä aikaa parturissa. Pojat meni vähän yllättäen illaksi mummilaan ja iski pakko päästä heti heti parturiin. Soitin muutaman paikan läpi ja pääsin kuin pääsinkin noin pienellä varoitusajalla! En ole asiasta aiemmin maininnutkaan mutta nyt on kulunut reilusti yli vuosi siitä kun viimeksi värjäsin hiuksia tai edes kävin leikkauttamassa niitä. Olen vuoden aikana muutaman kerran itse klipsaissut latvoja, siinä se.

Viime tammikuulta kun hiustenvärjäyksestä noin kolme kuukautta.

Kuinka tähän päädyttiin? Mitään suurta ideologiaa tähän ei liity. Kun viime kerrasta oli kulunut se normaali viitisen kuukautta, olin aikeissa varata aikaa mutta se vaan venyi ja venyi. Sitten tulikin kesä ja juuri vaaleni itsestään hiukan auringossa eikä näyttänytkään enää niin kovin pahalta. Silloin päätin sinnitellä ainakin kokonaisen vuoden käymättä lainkaan parturissa. Helpostihan tuo lopulta meni.

Viime kesäkuulta kun hiustenvärjäyksestä noin 8 kuukautta.

Muutaman vuoden olen käynyt 5-6kk välein parturissa, eli aika harvoin. Juurikasvua on hieman vaalennettu ja lisätty vaaleita raitoja. Lopputulos on ollut aika luonnollinen eikä juurikasvua ole huomannut kovin pian. Hetken leikittelin ajatuksella kasvattaa kokonaan oma väri, mun hiukset kasvaa niin nopeasti ettei tuo mikään mahdoton projekti olisi ollutkaan.

Viime elokuulta kun hiustenvärjäyksestä noin 10 kuukautta.

Kuitenkin nyt kun syksy ja talvi tuli, ne auringon vaalentamat raidat on haalenneet ja oma väri näytti vähän tylsältä + tykkään itse vähän vaaleammista hiuksista. Joten nyt päädyttiin jättämään oma väri pohjalle ja lisättiin kauttaaltaan vaaleita raitoja, näin ei ole taas ihan mahdotonta kiirettä värjäilemään uudestaan. Entä se pituus? No, täytyy myöntää että on melko vapautunut olo kun uskalsin viimein leikata vähän reilummin. Pitkät hiukset on tuntunut jo pitkään rasitteelta mutta en vain ole osannut luopua. Se ei kyllä ole yhtään helpottanut että aina kun olen maininnut haaveeni lyhyemmistä hiuksista, on reaktio on ollut tyyliä "älä nyt ihmeessä leikkaa" "sulla on niin hienot hiukset" "sulle niin sopii pitkät" jne. No nyt ei ole enää pitkiä  ;D



♥ Nora

tiistai 22. marraskuuta 2016

Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

Ajattelin vähän koota ajatuksiani synnytyksestä näin raskauden puolivälissä. Minulla on takana kaksi erilaista mutta kuitenkin säännöllistä hyvin sujunutta alatiesynnytystä, mutta kyllähän se silti pyörii mielessä silloin tällöin.

Nuorempana, silloin kun lapset ei olleet vielä ajankohtaisiakaan, kammosin ajatusta synnytyksestä. Kipua ja niitä epämiellyttäviä sivuseikkoja mitä siihen liittyy. Sitten kun ajatus omasta lapsesta kypsyi, kypsyi samalla myös ajatusmaailmani niin ettei ajatus synnyttämisestä ollut enään lainkaan ikävä.

Aku 4 päivän ikäisenä ♥

En pelännyt lainkaan ensimmäistä synnytystä, ilmassa oli vain kutkuttavaa jännitystä ja odotusta. Ei minulla kuitenkaan mikään super-nainen olo ollut, päätin etukäteen että käytän kaikki tarvittavat kivunlievitykset ja sainkin epiduraalin hyvissä ajoin ja se toimi loistavasti, kerkesi haihtua hyvin ennen ponnistusta joten tunsin hyvin koska ponnistaa. Kätilö oli aivan helmi ♥ Jokainen joka on ollut hänen kanssaan tekemisissä on vain kehunut häntä, semmoisia pitäisi olla enemmän. Sain vielä pudendaali puudutteen ponnistamiseen mikä toimi myös hyvin, ei vienyt tuntoa muuta kuin jy nou mistä..

Iivo juuri syntyneenä ♥

Lähdinkin luottavaisin mielin toiseen synnytykseen, vähän niin kuin soitellen sotaan näin jälkikäteen ajateltuna. Ajattelin että kaikki menee samaa rataa, nopeaa ja kivuttomasti. Avautumisvaihe oli kuitenkin melkein puolet pidempi kuin ensimmäisessä synnytyksessä ja supistukset todella rajuja jo varhaisessa vaiheessa. Se oli todella uuvuttavaa ja siihen lisäksi tympeä töksäyttelevä kätilö, onneksi siinä vaiheessa kun huumori alkoi loppua, vaihtui sopivasti vuoro ja olinkin todella iloinen tästä kätilöstä joka hoiti sitten mun kanssa homman loppuun. Olin koko ajan sanonut ja pitänyt itsestään selvänä että saan taas sen pudendaalin ponnistusvaiheeseen mutta kätilöni ei sitten osannutkaan sitä laittaa ja sillä välin kun hän etsi toista joka osaisi, homma eteni niin ettei ollutkaan enään aikaa. Ei se nyt niiiin kamalaa ollut ponnistaa ilman puudutetta mutta verrattuna ensimmäiseen, olihan se eri juttu.

Mitä nyt sitten odotan/toivon kolmannesta synnytyksestä?

  • Toivon että saan synnyttää alateitse. Nythän istukka on edessä ja alhaalla joten on pieni mahdollisuus että se kasvaa kohdunsuulle ja estää alatiesynnytyksen, mutta siis todella pieni mahdollisuus ja sitä seurataan. Olen myös miettinyt että mitä jos vauva olisi vaikka perätilassa, haluaisinko synnyttää perätilassa olevan vauvan? Luulen että haluaisin jos kätilö/lääkäri olisi sitä mieltä että kannattaa.

  • Toivoisin että synnytys käynnistyisi supistuksilla. Aku käynnistettiin ja Iivon kanssa taas synnytys alkoi vesien menolla. Olisi kiva seurailla supistuksia ja laskea että koska mennään :)

  • Kivunlievityksiä olen miettinyt jonkun verran ja kyllä mä vaan tykkään siitä epiduraalista :D Toisessa synnytyksessä kätilö suostutteli mut kokeilemaan paraservikaalipuudutusta mutta se ei vaikuttanut ollenkaan ja siinä vaiheessa oli tuskaa sitten odotella toimiiko se ja sitten todeta että ei ja odottaa sen jälkeen anestesialääkäriä laittamaan sen taivaallisen epiduraalin. Kuukausien selkä- ja liitoskivut, supistukset, kaikki sen pari tuntia poissa. En voinut edes nukkua kun halusin vaan nauttia siitä olosta. Toisaalta toisesta kerrasta se pistos kohta oli melko kipeä. Nyt aion hokea ja muistuttaa vaikka 10min välein että mä sitten haluan sen pudendaalin. Se on nyt mun must juttu. Oli paljon rennompi olo ponnistaa ja se vaikutti sitten myös joku aika jälkeenpäin mikä oli ihan kiva myös..

  • Meidän sairaalassa olikin jo Iivon syntyessä käytäntönä että napanuoraa ei leikata heti vaan annetaan sen pumpata vielä olikohan 3min(?) ennen kuin leikataan, se on tietysti hyvä. Meillä on myös hyvin imetys ystävällinen sairaala ja vauvan saa heti rinnalle, olen molemmilla kerroilla saanut imettää pitkään ja rauhassa ennen kuin on punnittu ja olen mennyt itse suihkuun. Vauvoja ei myöskään pueta vaan pääsevät vaippasillaan äidin paidan sisällä osastolle, se oli mun mielestä aika ihanaa ♥

  • Osasto aikaa olen myös miettinyt. Olen ihan viihtynyt osastolla koska sielä ei ole sattunut olemaan kovin täyttä ja olen saanut rauhassa imettää, levätä ja syödä, mä tykkään sairaalan ruuista :D Kiva aina odottaa että mitäs seuraavaksi tulee.. Olen molemmilla kerroilla ollut sairaalassa kaksi vuorokautta. Iivon kanssa vesien menosta meni niin kauan että piti odottaa nouseeko tulehdusarvot. Vähän olen ajatellut varhaista kotiutumista, josta sainkin esitteitä ultrassa. Naureskeltiin Amin kanssa että olisi pitänyt kysyä "onko teillä esitteitä myöhäisestä kotiutumisesta" :D sillä ollaan ajateltu myös josko olisin taas sen kaksi päivää että saisi levätä ja rauhassa aloittaa imetystaivalta. Kotona on nimittäin välillä aikamoinen hulina :D Mutta itseni tuntien mulla on varmaan kiire kotiin kuten aiemminkin eli katsotaan sitä sitten.

  • Tietysti toivon että kaikki menee hyvin, vauvalla ja mulla. Aion ehdottomasti tehdä kaikkeni että imetys onnistuu, se on mulle tärkeää ja onneksi se onkin sujunut hyvin aiemmilla kerroilla.
Iivo haukottelee isoveljen sylissä sairaalan osastolla ♥

Tälläisiä ajatuksia tässä vaiheessa. Mitäänhän ei voi etukäteen ennustaa ja nämä on vaan toivomuksia, sen mukaan mennään mitä tapahtuu.  Go with the flow, tai niin kuin mun motto kuuluu "kaikki lutviutuu" (jep, mulla on motto).

♥ Nora

perjantai 18. marraskuuta 2016

Maaliskuussa meille tulee...

Viikko alkoi loistavasti kun heti maanantai aamuna päästiin vihdoin rakenneultraan. Sitä olikin odotettu ja lähdin kotoa ajoissa sillä viime ultrasta myöhästyin.. kyllä, neuvolakorttikin unohtui kotiin :D No nyt oltiin ajoissa ja ultra vielä vartin myöhässä ettei ainakaan tullut kiirettä.

Lopulta päästiin sisään ja pienen jutustelun jälkeen päästiin itse asiaan. On se aina yhtä ihanaa nähdä vauva ultrassa, vaikka tunteekin jo liikkeet eikä sillälailla varsinaisesti pelkää että jokin olisi vinossa, tulee kuitenkin semmoinen tyyni ja tyytyväinen olo. Tässä vaiheessa voin sanoa että bongasin heti kumpi on tulossa, tyttö vai poika. Yleensä en näistä juuri selvää saa mutta kun niin sopivasti heti alkuun tuli "tässä on sydän ja tässä on virtsarakko.." Maltoin kuitenkin odottaa että nämä tärkeimmät jutut tarkistettiin ennen kuin sanoin "jos vaan näät kumpi se on niin kerro ihmeessä". Melko itsevarmasti kätilö sanoi mielipiteensä joka oli sama kuin mun veikkaus ♥

Muutenkin kaikki näytti oikein hyvältä, koko vastasi hyvin viikkoja ja rakenteet oli kunnossa. Istukka on edessä ja melko alhaalla joten siitä johtuu vaimeammat liikkeet, olin vähän sitä epäillytkin. Saatiin vielä alkuvuoteen uusi ultra aika jolloin lääkäri tarkistaa istukan sijainnin.

Heti kun päästiin kotiin kaivoin pienimmät vauva vaatteet esiin ja seuloin sieltä mitä otetaan käyttöön ja mitä laitetaan eteenpäin. Eipä niitä "käyttökelpoisia" montaa löytynyt sillä..


..meille tulee tyttö ♥



En edes tiedä mistä ja milloin tuo pitsi somisteinen body on meille kulkeutunut mutta nyt sille löytyy käyttäjä. Täytyy sanoa että olo oli melko tyytyväinen ;D  Tietysti olisin ollut onnellinen ja ylpeä kolmesta pojasta mutta pakko myöntää että ajatus omasta tytöstä on aika ihana. Minkälainen hänestä tulee? Minkä luontoinen? Kenen näköinen? Muistan kun odotettiin Akua, mulle oli täysin selvää alusta asti että hän on poika. Iivosta taas odotin tyttöä ja kun hän paljastui pojaksi, olin tietysti iloinen mutta oli jotenkin vaikea kuvitella että minkälainen poika sieltä tulee kun oli jo yksi poika. Että miten he olisivat erilaisia ja miten samanlaisia. Aika erilaisiahan he ovatkin vaikka syntyessään saman näköisiä ja luonteisia olivatkin.

Yllättäen en ole vieläkään rynnännyt shoppailemaan tiliä tyhjäksi :D Vähän kyllä jo katselin vaatteita netistä, ennen rakenneultraa en ole yhtään katsellut vauvan vaatteita lukuunottamatta yhtä Lundmyrin bodya minkä ostin kesällä laivalta.

Nyt tuntuu että on taas selkeät sävelet ja voi vähän paremmin kuvitella elämää eteenpäin :) Ainahan on toki se mahdollisuus että tuleekin poika mutta sainpahan ainakin ostella tytön vaatteita :D

♥ Nora

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

RV 21

Nyt ollaankin jo viime viikossa raskaustunnelmissa ja voin kertoa sen verran että rakenneultra on takana ja saatiin tietää että... enpäs kerrokkaan :D Laitan tähän postaukseen tuoreen masu-kuvan (muutama tyylikäs vessa-selfie..) ja siitä voi sitten arvuutella että no onko se "tyttö-maha" vai "poika-maha". Palaan rakenneultra kuulumisiin lähipäivinä :)

Rv 20+0 - 20+6


Nyt aika tuntuu taas matelevan rakenneultraa odotellessa. On montakin syytä odottaa rakenneultraa, tietysti haluamme tietää onko kaikki hyvin ja ainakin minä odotan malttamattomana että kumpi sieltä on tulossa.. Kovasti masu on kasvanut parissa viikossa ja heräilenkin öisin välillä useamman kerran kohdun kasvukipuihin.



Olen saanut hillittyä itseni niin etten ole ostanut kuin yhden bodyn, pinnasänkykin ostettiin jo käytettynä vaikka meillä jo yksi onkin sillä Iivon vauva-aikana kaipasin kovasti pinnasänkyä mistä saisi laidan alas ja nyt semmoinen sitten löytyy :) Tarkoitus oli laittaa meidän vanha pinnis heti kiertoon mutta kappas vaan, Iivo nukkuu taas pinnasängyssä :D Ei vaan jaksettu sitä showta joka ilta puolesta tunnista pariin tuntiin.. Iivo vain nousi joka kerta sängystä niin että oli jo mun (tai Amin) kanssa samaan aikaan taas ovella ja sitten takaisin sänkyyn ja pois ja takaisin ja.. tajusit varmaan. Palautus kertoja en todellakaan pystynyt laskemaan mutta noin 2,5 kertaa minuutissa että revi siitä. No, laitettiin pinnis takaisin ja hän nukahti sip samantien ja nukkui aamuun kuten ennenkin. Iivo voi olla "iso-poika" sitten myöhemmin, hän itsekkin sanoi olevansa vielä pieni ♥


Liikkeitä vatsassa tuntuu päivittäin mutta mielestäni harvemmin ja vaisummin kuin aiemmissa raskauksissa. Sydänäänet on kuitenkin neuvolassa ja lääkäri käynnillä kuuluneet normaalisti eli yritän olla stressaamatta siitä, ehkä hän on vain rauhallisempi kuin veljensä?

Kyllä liikkeitä silti tuntuu välillä kädelle vatsan läpi ja yksi aamu kun Aku tuli viereeni köllimään sai hänkin tuntea pienen potkun pienelle kädelleen ♥ Iivo edelleen kaivelee vauvaa navastani ja huutelee hienolla ärrällään "vauva oletko herreillä!?"  :D

Saapi nähdä millainen kolmikko tästä tulee..



♥ Nora


maanantai 14. marraskuuta 2016

RV 19 + RV 20

Rv 18+0 - 18+6 ja 19+0 - 19+6

Olo on pysynyt hyvänä ja on mahtavaa kun jaksaa touhuta kotona ja lasten kanssa ♥ Onneksi syksy on ollut melko sateeton, ei olla taidettu kaivaa kuravaatteet esille kuin kerran Iivolle, vai onkohan aika jo kullannut tämänkin muiston :D  Joka tapauksessa helpottaa ihan hirveästi pukemisia ja vähän kaikkea muutakin kun ei sada ja rapaa pyöri ympäri ämpäri koiran ja lasten mukana.

Kävin taas töissä pyörähtämässä yhden vuoron, on se vaan mukavaa vaihtelua arkeen. Uimahalli lupauskin pitää. Olen vähän miettinyt, kun monet mieltää vesijumpan eläkeläisten puuhaksi. Olen huomannut jo aiemminkin että ainakin täälä meillä vesijumpassa käy ihan kaikenlaista porukkaa. Sielä saattaa olla ikähaarukka 10-80 vuotta ja ihan sekalaisesti kaikenikäisiä miehiä ja naisia, kivaa.

Rv 19 oli ensimmäinen neuvolalääkäri käynti. Sf mitta oli 14,5 joka oli normaali. Sydänäänet oli tietysti kiva kuulla vaikka muuten käynti olikin melko turha. Juteltiin ja sisätutkimuskin oli ilmeisesti vapaaehtoinen :D Mutta ei se sitten turhaa olisi jos olisi jotain hämminkiä.

RV 19

Rv 20 Olo edelleen hyvä :D Koska mä putoon täältä pilvistä.. Viikot sujuu meidän normaaliin rytmiin kerhoissa ja muissa puuhissa. On kyllä ihanaa kun omassa pihassakin riittää iltaisin niin paljon puuhaa ja pojat leikkivät keskenäänkin niin hienosti ♥

Viikonloppuna Ami olikin kolmen yön kalareissussa joista onneksi pojat vietti yhden yön mummin ja paapan luona. Meillä oli kyllä niin paljon puuhaa niille päiville ettei paljon kerinnyt käydä aika pitkäksi :D Meillä oli mm. serkkuja viettämässä pitsa- iltaa ja Aku pääsi Tropiclandiaan toisen paapan kanssa.

Iskias vaivaa ajoittain mutta saan sen onneksi hellittämään mm. venyttelyillä. Hihhih, enään ei ole pitkä aika rakenne ultraan ♥ jännää :)

♥ Nora

perjantai 11. marraskuuta 2016

Rv 18

Vauvan odotus kuulumisia muutaman viikon takaa.. Rv 18: Pikkuhiljaa taitaa se seesteinen keskiraskaus "vaihe" alkaa :D Mieli on korkealla eikä kroppakaan pistä ihan kaikessa vastaan..

Rv 17+0 -  17+6

Vitsit nyt sujuu hyvin! Polvi ei ole enään juuri kipeä ja iskias pysynyt venyttelyillä hallinnassa. Tuntuu kuin väsykin olisi väistymässä, se vasta olisikin ihanaa.

Kävin uimahallissa vesijumpassa kuten olin jo paljon aikaisemmin ajatellutkin. Nyt päätin käydä jatkossa kerran viikossa, oli se sen verran kivaa ja rentouttavaa. Muutenhan mä nyt tällä hetkellä lähinnä kävelen eli vähän yritän monipuolistaa liikuntaa.

Aamukävelyllä kuuraisissa maisemissa ♥

Kävin kolmannen kerran fysioterapiassa ja päätettiin nyt pitää taukoa, eli teen itsenäisesti harjoitteita ja jos päänsärky alkaa taas pahentua niin otan yhteyttä. Oireet on tosiaan lieventyneet, vaikka vähän epäluuloinen kyllä olenkin että pysyykö poissa. Toivotaan parasta!

Ihmeen energinen olen ollut tällä viikolla. Tein kolme työvuoroakin enkä edes aamuvuoron jälkeen ollut väsynyt :D Niin siistii. Ihanaa kaivautua täältä väsy-luolasta pikkuhiljaa ylös, elämä voittaa ja silleen.

Mä olen nyt kehittänyt tästä vaunujutusta aivan kohtuuttoman päänvaivan, en vaan osaa päättää että millaiset haluan tai millaiset olisi järkevimmät. Toisaalta katselen ihania klassisesti muotoiltuja vaunuja ja toisaalta jotkut näppärämmät houkuttaa ja sitten taas toisena ääripäänä haaveilen oikein kunnon taistelu vaunuista eli vierekkäin istuttavista tuplista :D Niin kuin mä olen monesti maininnutkin, kuljetaan paljon ilman autoa tai julkisia ja matkan pitää taittua ilman hampaiden kiristelyä ja mielellään suht. vauhdikkaasti.. Onneksi on aikaa.

Autoon ostin ystävältä kaukalon, tulipa hyvään saumaan heille tarpeettomaksi. Samanlainen brion kaukalo meillä on ollut molemmilla pojillakin mutta ne ovat olleet lainassa eli tämä on ensimmäinen mikä "piti" ostaa :D

Ja voih, loppuviikosta syntyi meidän pojille pieni serkku-vauva ♥ Melkein 4 ja puoli kiloa rakkautta ♥ Ihanaa :)

♥ Nora

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

DIY Linnunruokaa

Meidän pihassa on ihan hirveen paljon erilaisia lintuja ja nyt pakkasten tultua päätettiin poikien kanssa laittaa linnuille talviruokinta paikka ihan meidän keittiön ikkunan alle. Siinä sattui olemaan hyvä paikka ja mikäs sen kivempaa kuin katsella ikkunasta kuinka linnut käy syömässä. Tähän asti linnuilla onkin riittänyt syömistä mm. pensasaitojen marjoissa.


Laitettiin siemeniä ja talipalloja mutta tuntui että jotain vielä.. sitten mä hokasin! Tehdään itse linnuille "herkkupaloja". Pikainen googlaus ja löysin montakin eri ohjetta, meiltä löytyikin kookosöljyä ja lintujen siemensekoitusta eli sitten piti vain keksiä muotit. Käytiin valitsemassa pojille mieluisat muotit hiekkaleluista, Iivolle aarrearkku ja Akulle kala. Löysin kaapista vielä muffinssi vuokia ja ne sopikin just hyvin tähän tarkoitukseen.

Tarvitset:

Kookosöljyä. Mä käytin loput purkista jota olen käyttänyt ihonhoidossa eli se oli luomulaatuista neitsyt kookosöljyä.

Linnunsiemeniä.

Muotteja. Vaikkapa jugurtti purkit kävisi varmasti hyvin, mutta mä liputan muffinssi vuokien puolesta :D

Narua. Me käytettiin jotain nailon narua mitä löydettiin autotallista, epäilen että se liittyi jotenkin kalaverkkojen tekemiseen..



Täytä muotti siemenillä, narun voi  asettaa jo tässä vaiheessa kipon pohjalle mutta sen saa myöhemminkin solutettua sinne sekaan jos vaikka unohtuu, kröhöm..  Melko täyteen saa laittaa, kyllä se kookosöljy sitten löytää sinne sekaan jääviin kolosiin. Sulatin öljyn mikrossa, siinä ei mene kauaa joten ole tarkkana.



Kaada öljyä varovasti muottiin ihan piripintaan. Öljyn lisäys vaiheessakin lapset voi olla avuksi koska kookosöljy sulaa melko matalassa lämmössä joten se ei ollut kovin kuumaa. Iso ruokalusikka oli tässä hyvä apu, lusikoimalla sulaa öljyä muottiin tuli vähiten sotkua.



Tein naruihin tämmöiset solmut että ne pysyisi paremmin kun roikkuvat ulkona pitkäänkin.



Sitten vaan odotellaan ja tuijotellaan että koska ne kovettuu :D Kannoin meidän omat ulos pakkaseen kovettumaan ja siinä ei kauaa sitten mennytkään. Muffinssi vuoista linnunruuat irtosi parhaiten koska paperin sai repäistyä irti. Hiekkakakku muoteista palat irtosi kun pidin muottia hetken kuuman vesihana alla ja sitten nykäisin varovasti narusta.


Ollaan saatu jo ihailla lintuja nokkimassa meidän aikaan saannoksia siitäkin huolimatta että Iivo käy koputtelemassa ikkunaa ja huutaa "linnut tulkaa syömään!!!!"

Onko teillä vinkkejä erilaisiin itse tehtäviin linnunruokiin? Kokeilisin mielelläni muunkinlaisia ohjeita :)

♥ Nora

maanantai 7. marraskuuta 2016

Rv 17

Vielä on muutama "jemma-postaus" menneistä raskausviikoista. Yritän julkaista nämä nopealla tahdilla niin päästään nykyhetkeen :)

Rv 16+0 - 16+6

Tämä viikko hujahti myös ennätys vauhtia. Enään ei huonoa ole kuin ihan satunnaisesti, esim. nälkäisenä auton kyydissä. Uskomatonta että sekin jakso on nyt takana vaikka tuntui etten selviä siitä :D

Ilman polvi-selkä vaivoja olo olisi melko normaali! Sama homma siis jatkuu, lepään polvea- iskias iskee ja kun liikun, mikä siis helpottaa mm. iskiasta niin polvi kipeytyy. Onneksi polvi on koko ajan vähän paremmassa kunnossa eli en ole enään joutunut lepuuttamaan sitä useampaa päivää vaan ihan esim. illan ajaksi polveen kylmää ja kipugeeliä auttaa. Kävelylenkkien pituus vaihtelee sen mukaan miten polvi reagoi.

Käytiin pitkästä aikaa poikien kanssa kylpylä Tropiclandiassa aamu-uinnilla ja täytyy ehdottomasti alkaa käymään taas säännöllisesti. On ne pojat semmoisia vesipetoja ♥



Alkuviikosta iskias oireet oli pahempia kuin koskaan. En vaan pystynyt enään edes seisomaan saati kävelemään vaan piti mennä polville maahan useamman kerran yhden päivän aikana  :(  Sitä jo vähän säikähdin mutta onneksi jäi siihen yhteen päivään, toistaiseksi...

Masussa sentään tuntuisi olevan kaikki hyvin. Hentoisia liikkeitä tunnen silloin tällöin, en vielä päivittäin mutta kuitenkin sen verran että säilyy mielenrauha.

En millään pääse päätökseen siitä millaiset vaunut hankitaan. Ihan kuin se nyt olisi se suurin ja tärkein juttu :D Tai ehkä se uusista hankinnoista onkin suurin ja tärkein.

♥ Nora

perjantai 4. marraskuuta 2016

Stressitön joulu? Blogihaaste

Nanna Kotiäidin elämää blogista haastoi mut stressitön joulu haasteeseen mukaan. Haaste on alun perin lähtöisin Oranssia blogin Veeralta ja tarkoitus on kertoa omat vinkit miten säästyä joulustressiltä.


Olen joulu-ihminen. Oikein todella siis. Meillä alkaa pienet jouluvalmistelut aina siinä lokakuussa ja kuten yleensä muissakin asioissa niin tässäkin meillä on ajoissa valmista :D Rakastan joulua ja niitä perinteitä mitä meille on muodostunut omana perheenä, sekä tietenkin niitä perinteitä mitä tulee meidän molempien lapsuuden kodeista.

Näiden Super herkullisetn marenki-piparien ohje löytyy vanhasta blogi postauksesta täältä, klik!

Olemme järjestäneet jo aika monena vuotena semmoiset perinteiset joulupäivälliset meidän kotona melko isolle porukalle joten se alkaa olla tuttua puuhaa. Tässä vaiheessa voin kertoa jotain mitä moni ei ehkä usko tai joku saattaa jopa kadehtia, meillä ei ole joulustressiä. Kuinka muka ei? No mäpäs kerron ;)


1. Suunnittelu on kaiken a ja o. Meillä on tietokoneella lista niistä jouluruuista mitä me tarjoillaan ja se päivitetään joka vuosi, esim. jälkiruoka saattaa vaihtua ja jotain ei niin suosittua jätetään pois ja jotain uutta kivaa lisätään. Ruokia myös ostetaan hyvissä ajoin pakkaseen ja ne mitä tehdään itse, tehdään niin ajoissa kuin se ruoan hyvänä säilymisen kannalta on mahdollista. Tehdään itse aika paljon ja esim. graavi ja kylmäsavukalat voi pakastaa heti tuoreeltaan ja ottaa sulamaan vasta sinä aamuna kun niitä tarvitaan. Lahjoja aloitan katselemaan sillä silmällä jo loppukesästä. Mulla on "lahjakaappi" johon kerään löytöjä ja pidän listaa kenelle olen mitäkin ajatellut (voi pian päästä unohtumaan..) Meillä on suvussa paljon lapsia ja haluan ostaa myös aikuisille jotain pientä joten kun aloittaa ajoissa lahjojen keräilyn, saattaa tehdä hyvinkin edullisia löytöjä.

2. Opettele delegoimaan. Vaikka joulupäivällinen syödään meillä, jaetaan ruokavastuuta silti jonkin verran. Joku tuo vaikka jälkiruoan ja joku minua taitavampi (kröhöm) voi valmistaa laatikot. Jonkun vieraan vastuulle voi sälyttää joulupukin tilauksen ja joku ottaa lahjaröykkiöt säilytykseen piiloon uteliailta katseilta ;D Pidä vaan listaa kuka tekee mitäkin.

3. Listat ♥ Tekstissä onkin jo mainittu että pidä listaa ruuista, tehtävistä, lahjoista jne. Listoja ei voi olla liikaa.

4. Luo aikuisten juhliin osallistujien kesken Facebook ryhmä jossa voitte heitellä ruoka ideoita ja kuka tekee mitäkin. Meillä on ollut parina vuonna ja se on toiminut hyvin. Sieltä on helppo tarkistaa että mitä me nyt sovittiinkaan.

5. Keskity olennaiseen. Nuorempana kun emme järjestäneet itse joulua vaan menimme valmiisiin pöytiin lahjojen kanssa, mulla oli tapana askarrella monimutkaisia pakettikortteja jne. Ne on vaihtuneet pakettitarroihin :D Siivotakkin voi hyvin paria päivää ennen joulua, ei kannata tuhlata aattoaamun taikaa hinkkaamalla vessanpönttöjä tai järjestelemällä kaappeja joihin kukaan ei katso.


Tässä joitain vinkkejä stressittömään jouluun, toivottavasti joku "stressaaja" saa näistä apua joulu stressin taltuttamiseen ♥



Haastan mukaan Såfin Lapsiparkki blogista, Sarin By Sari Kaariste blogista  sekä Bubble bath time blogin.

♥ Nora


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

SOS! Stoppi kuivalle ja kiristävälle iholle

Tämä ongelma on varmaan monelle muullekkin tuttu. Kun vuodenaika vaihtuu, iho kärsii. Tutut ja hyväksi havaitut ihonhoitorutiinit ei enään riitäkkään vaan pitää siirtyä "järeämpiin aseisiin". Mulla vuodenaikojen vaihtelu kuivattaa ihoa, jopa keväälläkin puhumattakaan sitten syksystä. Iho kiristää ja punoittaa ja pahimmassa tapauksessa varsinkin kasvojen iholle ilmestyy kuivia hilseileviä länttejä.

Sain tämän mahtavan trion Ruohonjuuresta testiin juuri parhaalla hetkellä kun ilmat alkoi kylmetä täälä länsirannikolla. Kyseessä on siis Madaran tuotteet, exfoliating scrub- kuorintavoide, SOS- kosteuttava seerumi sekä SOS- kosteuttava naamio.


Näistä tuotteista olen erityisen ihastunut tähän kuorintavoiteeseen. Mä tykkään kuoria ihoa mutta monet tuotteet jättää ihon kuivaksi ja kiristäväksi. Tämä öljypohjainen kuorintavoide jättää ihon pehmeäksi ilman kiristävää tunnetta. Kuorintavoidetta laitetaan kuivilla käsillä kuivalle iholle, lopuksi lisätään hieman vettä ja sitten huuhdellaan. Tuotteessa on melko mieto mutta raikas tuoksu. Tämä on todella nopea ja helppo käyttää eli kiire ei ole tekosyy siirtää kasvojen iho kuorintaa huomiselle :)


SOS kosteuttava seerumi sopii käytettäväksi kosteusvoiteen alla päivittäin tai kuuriluontoisesti tarpeen vaatiessa. Itse olen käyttänyt tätä muutaman kerran viikossa yövoiteen alla mutta testasin myös päivävoiteen (BB) alle ja toimi siihenkin hyvin. Imeytyy nopeasti eikä jätä mitään "kalvoa" tai tahmaisuutta iholle. Luulenpa että kesäaikaan tämä saattaisi riittäisi mulle päivävoiteeksi, on se kumma kuinka paljon ihon tarpeet muuttuu säiden muuttuessa. Tässäkin on melko mieto tuoksu.


Rakastan naamioita ♥ Varsinkin sellaisia joita ei tarvitse huuhdella pois! Kuorinnan jälkeen laitan paksun kerroksen tätä SOS kosteuttavaa naamiota, joskus jopa lisään vähän perään kun iho tuntuu oikein imaisevan kaiken itseensä :D Parasta tässä on tosiaan se ettei sitä tarvitse huuhdella pois, tuntuu aina kun naamion huuhtelee pois, että samalla huuhtelee kaiken sen tehon vaikka ei se niinkään taida olla. Koska tätä ei tarvitse huuhdella se tekee tämän käytöstä astetta helpompaa, jää yksi aikaa vievä vaihe pois. Ihan parasta on kun perjantai saunan jälkeen ensin kuorin Madaran kuorintavoiteella  ja laitan sitten tämän naamion ♥ Iholle jää ihanan raikas, kosteutettu ja hoidettu fiilis. Naamiossa on sama mieto tuoksu kuin seerumissakin.


Vinkkinä vielä: En tietenkään pihinä ihmisenä voinut huuhdella lavuaariin kuvia varten lautasella pursottamiani voiteita vaan kuorin ensin kädet, laitoin  seerumia ja päälle naamiota. Toimii käsiin siinä missä kasvoihinkin ;D

♥ Nora


tiistai 1. marraskuuta 2016

Rv 16

Tämän olen kirjoittanut muutama viikko sitten, raskausviikolla 16. Nyt "reaaliajassa" ollaankin jos viikolla 20! Eikä kestä kauaa kun päästään arvailemaan vauvan sukupuolta :) Mutta nyt hetkeksi menneeseen..

Rv 15+0 - 15+6

Rv 16

Päivät ja viikot kuluu ihan hirmu nopeaa. Ei meinaa mukana pysyä. Tällä viikolla oli toinen neuvola käynti. Kaikki hyvin, sain kuulla hyvin nopeat sydänäänet :D ja hemoglobiini oli edelleen sama 112 eli ei ole lähtenyt nousuun ruokavaliolla. Paino taas oli lähtenyt hyvinkin "lupaavaan" nousuun.. nyt on siis 5kg tullut painoa verrattuna ennen raskautta ja ensimmäisestä neuvolasta oli 3,7kg.

Byääh, päätä on taas särkenyt vaikka olen parhaani mukaan yrittänyt tehdä fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Ei kai sitä voisikaan olettaa että heti helpottaa mutta mä vaan niin kovasti toivon että tämän vaivan saisi kuntoon ennen vauvan syntymää ettei tämä jo yli kaksi vuotta lähes päivittäin vaivannut päänsärky ole sitten kaiken muun stressin kruununa.

Kävelyllä olen taas päässyt käymään vaikka välillä polvi alkaa jomottamaan ja sitten pitääkin suunnata kotiin ja lepuuttaa kunnes kipu helpottaa. Tämä tuntuu oikein noidankehältä. Jos lepuutan polvea, iskias iskee ja jos liikun, mikä helpottaa selkää ja oloa muutenkin niin polvi ärtyy  :(  Pitäisi vaan lähteä vaikka sinne uimahalliin mutta jotenkin olen edelleen niin väsynyt jo iltapäivästä että illemmalla kun olisi mahdollisuus mennä, en yksinkertaisesti jaksa!

Loppuviikosta oli toinen fysioterapia käynti ja jaksoinpa lähteä ystävän kanssa oikein syömään ja elokuviin. Oli niin kivaa, pitää ehdottomasti jaksaa lähteä useamminkin. Katsottiin uusi Bridget Jones ja olihan se nyt hyvä ihan kuten edellisetkin  :)

Ei tämä arki nyt kuitenkaan mitään tuskaa ole, varsinkin aamuisin/aamupäivisin olen jo melkein oma itseni. Aamut on sitä aikaa kun mä yleensäkkin saan eniten aikaiseksi ja olen parhaimmillani. Nyt nokka kohti viikkoa 17!

♥ Nora