torstai 30. maaliskuuta 2017

Synnytyskertomus osa 1


Niin tuo pikkuinen tyttö yllätti meidät syntymällä rv 39+3. Vaikka koko ajan toivoin että tulisikin muutamia päiviä ennen laskettua (koska tukala olo) , en silti uskonut että hän syntyisi yhtään ennen vaan juurikin laskettuna tai hieman myöhemmin. Aloitan synnytyskertomuksen kertomalla raskauden viime päivistä ja kuinka synnytys lähti käynnistymään. Here we go..

Rv 40 alkoi maanantaina ihan tavallisena päivänä. Maanantait on meidän kotipäiviä ja niin oli nytkin. Oli ihana aurinkoinen päivä ja vietettiin monta tuntia pihassa puuhaten sekä käytiin kävelyllä hakemassa kevään ensimmäiset pajunkissat koristamaan keittiötä.

Illalla kun pojat oli saatu sänkyihin, alkoi mulle hiipiä outo olo. Menin aikaisin sänkyyn mutta parin tunnin päästä piti nousta kun vatsaa kouristeli niin rajusti etten voinut paikoillaan maata. Epäilin heti että se on noroa koska sitä on nyt ollut pitkään liikkeellä ja ihme että ollaan selvitty näin pitkään ilman tartuntaa. Siinähän se yö sujui, vessassa rampaten. Kouristusten sekaan kuitenkin alkoi tulla myös kipeitä supistuksia, siinä vaiheessa mä ajattelin että en ala! Onneksi yöstä selvittiin ja aamupäivällä sain jo vesilasin pysymään sisällä. Tiistai päivä meni sohvalla istuen ja nuokkuen, maate en voinut mennä sillä heti alkoi oksettaa. Vatsaa myös kouristeli kipeästi iltaan saakka, sekaan mahtui myös kipeitä supistuksia mutta onneksi vain silloin tällöin. Pojat kölli koko päivän mun kainalossa ohjelmia katsoen enkä edes potenut huonoa omaatuntoa. Tuossa vaiheessa mä vaan olin kiitollinen siitä että selvisin. Aku laittoi pojille aamupalaksi leipää ja maitoa jotka he söivät sohvalla, reippaita pikkusia ♥ Onneksi se iltapäiväkin koitti ja Ami vei pojat ulos loppupäiväksi.

Keskiviikkona oli jo vähän reippaampi olo kiitos hyvien yöunien. Oli jotenkin tosi puuhakas olo. Kirjoitin kolme, siis 3, blogipostausta kerralla mikä ei oo yhtään mun tapaista. Yhden (rv39) julkaisin heti ja kaksi ajastin myöhemmälle. Siivosin koko kämpän (koska noro pöpöt piti saada pois) ja pesin vielä pyykkiä monta koneellista. Illalla viimeisenä nakkasin kameran ja ripsarin eteisessä lojuvaan synnytyskassiin. Ihan kuin alitajuisesti olisin tiennyt että kohta alkaa tapahtua.

Pääsin sänkyyn makaamaan ja tadaa! Oksettaa.. Siitä alkoi noro-episodi numero kaksi, täytyy mainita että ei paljon naurattanut. Ne vatsakrampit mitä tähän mun pöpöön liittyi, oli sitten noroa tai jotain muuta, oli jotain aivan järkyttävää enkä kyllä hetkeen halua kokea vastaavaa..

Muutaman tunnin vessarallin jälkeen  noin kello 1 yöllä kun makasin sohvalla, tunsin alavatsalla tutun "poks" ja tiesin heti että vedet meni. Makasin hiljaa paikoillaan ja ajattelin väsyneillä aivoilla että en halua nousta koska sitten se on todellista :D Niin kauan kun makaan siinä voin leikkiä että sitä ei tapahtunut. Pian piti kuitenkin lähteä juoksujalkaa oksentamaan ja siinä samalla reissulla en voinut olla huomaamatta valkoisilla kaakeleilla vaaleanpunertavaa lapsivettä. Menin takaisin sohvalle ja ajattelin että en herätä Amia vielä koska mitään kiirettähän ei ollut eikä vielä supistanutkaan. Mielessäni kävin läpi erilaisia skenaarioita kuinka tämä tulisi päättymään ja koska.  Pian kuitenkin aloin erottaa vatsakramppien seasta supistuksia jotka oli heti alusta melko voimakkaita mutta tulivat vielä harvakseltaan. Kahden maissa huhuilin Amia tuomaan mun puhelimen ja kerroin missä mennään, tehtiin toiminta suunnitelma, soitettiin synnärille ja hetki kelloteltiin supistuksia. Päätettiin kuitenkin että edes Ami yrittäisi vielä nukkua hetken vaikka mä en voisikaan kaikenmaailman kivuilta ja vessassa hyppäämisiltä. Kävin suihkussa ja päivittelin tilanteita meidän facebookin raskausryhmään, kun ryhmässä on muutama kymmenen raskaana olevia/juuri synnyttäneitä naisia löytyy joka kellonaikaan juttuseuraa :D

Oltiin päätetty että soitetaan aikaisintaan kuuden maissa mummia poikia vahtimaan mutta koska kipeitä supistuksia tuli 2-8 min välein ja mua epäilytti mun huono kunto, soitettiin jo ennen viittä ja päästiin matkaan 5.20. Meiltä on vain 10min matka sairaalaan mutta se tuntui ikuisuudelta, supistukset ja vatsakrampit tuli vuorotellen eli hetken lepoa ei ollut. Kun päästiin sairaalalle, meidät saatettiin heti eristyshuoneeseen. Huone oli normi synnytyssalia paljon pienempi ja vaatimattomampi. Loppupäivänä, tai oikeastaan koko sairaalassa olo aikana en enää paljon ihmisten kasvoja nähnytkään sillä kaikilla oli vähintään hengityssuoja ja hanskat kun tulivat huoneeseen edes kääntymään. Olin ihan varma että synnytys on jo hyvässä vauhdissa koska supistukset oli niin rajuja, mutta kuinkas sitten kävikään..?

---

Tässä oli tarinan ensimmäinen osa, kirjoitan toisen osan kun vauvan nuuskuttelulta kerkeän. On tämä tytön tyllerö vaan ihana ♥

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Arvonnassa iso Erisan tuotepaketti ♥

Sain Erisanilta mahtavan ison tuotepaketin heidän erityisesti herkälle iholle suunnattuja tuotteitaan. Suurin osa tuotteista olikin minulle jo entuudestaan tuttuja ja hyväksi todettuja, kuten Erisanin tuotteet tapaavat olla. Itse tykkään Erisanin tuotteissa niiden hyvän hinta- laatusuhteen ja toimivuuden lisäksi kotimaisuudesta sekä siitä että tuotteet on valmistettu yhteistyössä allergia ja astmaliiton kanssa.


Yllä kuvassa olevat nestemäiset pyykinpesuainetabletit on yllättävän näppäriä käytössä. Alkuun olin vähän skeptinen, tulisiko minun käytettyä pyykinpesuainetabletteja? Äkkiäpäs ne koukuttikin helppoudellaan! Ja toisaalta, käytänhän astianpesukoneessakin tabletteja ja sitten on käsitiskiaine lisäksi, niin että miksipäs ei. Tabletit ovat hajusteettomia mutta jättävät pyykin monta muuta hajusteetonta pesuainetta raikkaammaksi.

Täyteläinen suihkusaippua sekä täyteläinen kosteusvoide on ihanteelliset kuivan ihon ystävät ♥ Mun iho kärsii kuivuudesta eniten näin kun vuodenaika vaihtuu, eikä esim. kovilla pakkasilla kuten monilla muilla.


Nämä ♥ Täyteläinen jalkavoide ja erityisesti käsivoide c on ihan must nyt kun kantapäät huutaa kosteutta ja sormenpäät lohkeilee kuivuuttaan.. auts. Näistä olenkin kirjoittanut ennenkin joten enemmän käyttökokemuksia löydät tästä vanhasta postauksesta.


Tämä oli minulle uusi tuttavuus, ravitseva kasvovoide. Tämä tuntui kasvoilla hyvältä sekä riittävän kosteuttavalta. Voide pääsikin viime hetken lisäyksenä mun "synnytyskassiin" yhdessä täyteläisen kosteusvoiteen kanssa. En halua että vauva joutuu haistelemaan heti ensimmäisenä äidin iholta voimakkaita epäluonnollisia tuoksuja ja siksi haluan ainakin alkuun käyttää hajusteettomia tuotteita mahdollisimman paljon. Mitä muuta mun synnytyskassista löytyi? Kurkkaa täältä, klik!


Sainkin mahdollisuuden arpoa myös teille lukijoille oman samanlaisen paketin! Nyt kannattaa osallistua, tuotteet on täysikokoisia eikä siis mitään testeri/matkakokoja. Osallistuminen on helppoa.

Osallistut Erisan tuotepaketin arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttikenttään. Liitä kommenttiin myös s-postiosoitteesi niin saan ilmoitettua sinulle mahdollisesta voitosta. Aikaa osallistua arvontaan on 29.3.2017 (keskiviikko) iltaan saakka.

Esimerkki:

Mukana arvonnassa. minna.meikalainen@gmail.com

Alla olevasta kuvasta näet vielä kaikki tuotteet, onnea arvontaan!

p.s. Kannattaa seurata blogia Facebookissa: Norudemu, klik! niin saat nopeiten tiedon arvonnan voittajasta sekä tietysti uusista postauksista. Instagramista taas voit seurata meidän vauvan tuoksuista arkea  ♥  @norudemu


♥ Nora

Blogihommat järjestykseen!

Pitää tähän alkuun mainita että tavoistani poiketen tämä postaus on aiemmin kirjoitettu ja ajastettu. Olin siinä uskossa että meille ei tähän julkaisu päivään mennessä vielä olisi vauvaa syntynyt mutta toisin kävi :) Täältä vauvan tuoksuisen aamun keskeltä en tämän enempää kirjoittele tai muutoksia tee tähän julkaisuun, palaillaan vauva- kuulumisiin myöhemmin.. p.s. Kaikki on loistavasti ja ollaan ihan rakastuneita meidän pikku-tyttöön ♥

Blogihommat järjestykseen Bloggaajan kalenterin avulla!

Mulla ei ole mitään tiettyä rutiinia tai kaavaa blogin pitämisessä. Fiilispohjalta ollaan aina menty ja yleensä postaukset syntyykin siinä hetkessä enkä kovin montaa kertaa ole esimerkiksi ajastanut postauksia. Istun alas, kirjoitan ja julkaisen. Yleensä kuvat on kyllä otettu etukäteen varsinkin jos postaukseen pitää olla tiettyjä kuvia, silloin panostan kuvien ottoon. Mutta ikävän usein varsinkin viime aikoina selaan esim. instan läpi viime ajoilta ja valkkaan sieltä postaukseen sopivat kuvat, laiskaaaa... Erikoista sinänsä että muuten olen todella järjestelmällinen, ainut poikkeus on tämä blogi. Erikoista.. ehkä tämä on se mun luovuuden lähde eikä sitä voi kahlita säännöstelemällä liikaa :D

Oli miten oli, nyt on ollut blogin hoito melko hunnigolla niin kauan että aivan hävettää. Kommentit, jotka on mulle kaikki niin tärkeitä, julkaisen kyllä heti koska ne tulee mun puhelimeen sähköpostina mutta vastaaminen saattaa kestää monta päivää. Pyydän anteeksi. Tahtoisin myös ettei tulisi julkaistua liian samantyylisiä aiheita peräkkäin, tässä vaiheessa voisikin kysyä että miten meni noin niinku omasta mielestä ;D Paljon laitan kyllä loppuraskauden piikkiin, ajatukset harhailee niin pahasti että ei niistä meinaa saada kiinni.



Sainkin Perheblogit kautta testiin oivan keksinnön just munlaisille huseeraaja- bloggaajille: Bloggaajan kalenteri 2017. Oonkin siihen tutustunut ja pikkuhiljaa täytellyt sinne blogiin liittyviä asioita ja tärkeitä päivämääriä yms. ajatuksena saada tätä mun touhua vähän järjestelmällisemmäksi. En usko että vauvan syntymän jälkeen mun pää on ainakaan kovin pian yhtään enempää järjestyksessä kuin nyt joten pakko yrittää :D Kalenterista löytyy joka päivälle hyvin tilaa blogiaiheille sekä suunnitelmille ja muistutuksille.



Kuinka te bloggaavat lukijat, oletteko järjestelmällisiä vai huseeraajia niin kuin mä? Entä onko teillä muilla käytössä Bloggaajan kalenteria?

♥ Nora

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Rv 39

Rv 38+0 - 38+6

Tähän viikkoon mahtui taas neuvolakäynti. Hemoglobiini on vihdoin noussut kunnolla vaikka olen muutaman viikon syönyt obsidan vaan joka toinen päivä, se oli nyt 137 kun pahimmillaan oli marraskuussa 109. Sydänäänet on vauvalla ollut aika tasaisesti 150 ja 160 välillä koko raskauden, aika samoin kuin Iivon masuaikaan, Akulla taas oli aina korkeammat sykkeet.

Viimeksi kirjoitin että painonnousu on hallinnassa, siis mulla, mutta että vauvasta saattaa tulla ison kokoinen (postauksen löydät täältä). Nyt olikin iloisesti parissa viikossa mulla paino noussut melkein 2kg ja sf- mitta pompannut keskikäyrältä lähes yläkäyrälle eli 32 -> 35.. oo ouu.. Turvotusta mulla on jonkun verran mutta ei nyt noin paljon eli ei auta kuin ottaa vastuu mässäilystä.

Välillä tuntuu että aivan sama, kohta tää on ohi ja pääsen taas liikkumaan! En edes syö kovin epäterveellisesti vaikka myönnän kyllä että lähes joka ilta tulee syötyä jotain makeaa. En silti popsi pullaa pitkin päivää koska päivisin herkut ei edes pyöri mielessä ja iltaisin taas en voi syödä paljon mitään kovan närästyksen vuoksi. Yksikin ilta olin syönyt vaan pähkinöitä ja päärynän ja silti aina kun meinasin nukahtaa nousi vatsanesteet suuhun, siis sillälailla että vedän välillä henkeen vahingossa ja siinä sitten kakotaan.. Nukunkin alkuyön puoli-istuvassa asennossa mikä ei kyljellään ole kovinkaan mukavaa.. Sama homma oli ekassa raskaudessa kun tokassa tälläistä ongelmaa ei ollut, huoh.


Energiaa aamuun vastapuristetusta appelsiinimehusta

No se siitä valituksesta! Mulla on alkanut tulla ihania energiapuuskia ja tämä kumma loppuraskauden "oire" kun oireet helpottaa :D Viikonloppuna oli mahtavan lämmintä ja aurinkoista ♥ Pesin ulkoa lähes kaikki ikkunat ja käytiin koko perhe kävelyillä sekä geokätköilemässä. Tein myös suunnitelmia kasvihuoneeseen ja huomasin että viinisuolaheinät sekä pillisipulit oli lähtenyt jo vihertämään, kevät ♥ Ihanaa kun saa jotain konkreettista aikaan. Suurimmat energiapuuskat meneekin kyllä kotona siivoiluun ja hääräilyyn. Yritän pitää kotia mahdollisimman siistinä että on kiva sitten lähteä synnyttämään ja palata siistiin kotiin :)


Viinisuolaheinä heräilee kasvihuoneessa


Nimiä ollaan pyöritelty ihan hulluna. On paljon ihania nimiä mutta harva tuntuu "omalta". Mitään kovin tarkkaa raamia nimelle meillä ei ole kuin että suomalainen, lyhyt, "oikea" nimi, eli mielellään löytyisi kalenterista. Välillä turhauttaa kun itsellä on omasta mielestä täydellinen nimi mielessä ja se ei kelpaa toiselle :/ Mutta on meillä joku pienen pieni sopu syntymässä :D Vauvalle tulee toiseksi nimeksi Jasmin, mikä on mun toinen nimi. Jos Jasmin ei millään istu etunimeen niin toiseksi nimeksi valikoituu todennäköisesti Susanna mikä on mun puolelta sukua paljon käytetty toinen nimi. Kolmatta nimeä ei meidän lapsilla ole eikä tule tytöllekkään. Mulle on tärkeetä että tytöllä olisi nimessä jotain "minulta". Poikien toiset nimet on Akulla Johannes mikä on molempien suvusta ja Iivolla Tapani mikä on Amin suvusta.

Akun nimi meillä oli jo valmiiksi mietittynä mutta Iivon nimestä väännettiin aika kauan ja lopulta se oli iso myönnytys multa, toki nyt en vaihtaisi nimeä mihinkään ja jo silloin tietysti ihastuin nimeen enkä muuten olisi suostunutkaan. Mutta nimestä joka tapauksessa väännettiin pitkään. Silloin Ami heikolla hetkellä lupasikin mulle että saan valita kolmannen lapsen nimen :D Nyt se ei enään olekkaan ihan samaa mieltä.. hmph..

Tuleeko teillä kellään mieleen etunimeä mikä sopisi meidän kriteereihin? Tällä hetkellä kaikki ehdotukset on tervetulleita :D

♥ Nora

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Rv 38

Rv 37+0 - 37+6

Nyt täytyy kyllä sanoa että odottavan aika on pitkä. Kaikki on valmiina vauvaa varten joten nyt tosiaan vaan odotetaan. Yritän keksiä tekemistä mikä veisi ajatuksia muualle mutta kyllähän tämä olo muistuttaa koko ajan.

Viime viikonloppuna meillä oli vuokralla tekstiilipesuri ja pesin sohvan + muutaman maton, siinä olikin ponnistelua. Koko yö meni hirveissä selkäsäryissä. Oon muutenkin huomannut että viikonloppuisin oon jotenkin ekstra hajalla fyysisesti. Johtuisiko siitä että viikot vedetään väkisin tutuilla rutiineilla, vaikka tosin kävelyt on nyt minimissä ja hypätään autoon melkoisen usein.. Sitten kun koittaa viikonloppu ja Amilla on vapaata, tiedän että saan levätä ja kroppakin "luovuttaa".

Aivan mahtava vehje! Puhdasta tuli :)

Täytyy sanoa että viime viikko oli melko raskas. Alkuviikosta mentiin Iivon kanssa kävellen perhekerhoon koska mun auto ei käynnistynyt! Siinä on huono akku ja kun pakkasta on reilummin, se ei siis käynnisty ilman lämmitystä minkä mä muistin tietysti aamulla. Ei siinä sitten auttanut, matkaan menee noin puoli tuntia ja se oli tosiaan tällä hetkellä liikaa, aika masentavaa... Saatiin onneksi kyyti takaisin Akun kerholle joka on siis meiltä parin minuutin kävelyn päässä. Tästä hurjasta fyysisestä suorituksesta alkoikin sitten semi-kipeät supistelut joita jatkui viikon verran joka päivä noin puolen tunnin välein, nice.. Jossain vaiheessa toivoin että tulisi semmoisia "hidasta valmistelua" tekeviä supistuksia etukäteen että jos sitten itse synnytys sujuisi vauhdikkaammin. En toivo enään, nyt voisi tämä jatkuva jomotus selässä, jaloissa ja vatsalla jo loppua ja mieluummin sitten kertarykäisy kun aika koittaa, kiitos.

On nuo meidän tulevat isoveljet vaan niin ihania ♥ Muistavat halia ja pusia mahaa ja kyselevät jatkuvasti että koska se syntyy. Viime viikolla puhuttiin poikien kanssa siitäkin että sitten kun pitää lähteä sairaalaan, he menevät hoitoon tai meille tulee kotiin hoitaja. Äiti ja iskä menee sairaalaan ja sitten kun vauva on syntynyt, ilmoitetaan ja saavat sitten iskän kanssa tulla katsomaan vauvaa. Sanottiin myös että jos vauva alkaa yöllä syntyä, saattaa olla että meidän pitää lähteä heidän nukkuessa ja silloin meille tulee hoitaja, todennäköisesti mummi. Ajattelin että on hyvä kertoa etukäteen mitä tulee tapahtumaan mutta nyt Aku on heräillyt aamuisin toodella aikaisin ja aloin jo epäilemään että stressaako hän vauvan syntymää vai olisiko vaan lisääntynyt valo tehnyt tepposet?

Saapi nähdä koska tämä syntyy..? Hyvää viikonloppua kaikille!

♥ Nora

torstai 9. maaliskuuta 2017

Synnytysvarpaat


Kuinka moni tietää mitä tarkoittaa synnytysvarpaat? Tietysti sitä että varpaiden pitää olla kuosissa kun h-hetki koittaa, onhan varpaat suurinpiirtein ensimmäisiä asioita mitä vauva äidistä näkee (huumoria huumoria). Joka tapauksessa, meidän suvussa synnytysvarpaat on todella tärkeä juttu. Akua kun lähdettiin synnyttämään mulla oli turkoosit varpaankynnet, muistaakseni niissä saattoi olla joku kynsitarra myös.. Kun Iivon laskettu aika läheni, tein kauhean homman vatsa tiellä että sain jalat huollettua ja lakat edes sinneppäin nätisti laitettua. Kun työ oli valmis, en voinut kuin ihmetellä että mitä mä oikein ajattelin?!? Joo, toukokuussa kirkas keltainen on kaunis väri mutta eihän poikaa lähdetä synnyttämään keltaisilla varpailla! Lähes itkua väänsin kun en kyennyt enään aloittaa hommaa alusta. Äiti sitten pelasti tilanteen ja huolsi mulle "poika-varpaat". Ne olikin hienot, ristin ne "galaksi- kynsiksi". Väri tumma mintunvihreä ja päällä reilusti kimalteita, kiitos äiti ♥

Nyt kun tytön laskettu aika lähenee, kävin kynsilakka varastoa läpi ja tulin siihen tulokseen että kyllä reilu pinkki on se millä mennään, vähän kimallusta vielä päälle. Täytyy sanoa että en juuri nähnyt mihin lakkaa sohin ja kuinka paljon että siihen nähden olen tällä kertaa tyytyväinen ;) Ehkä tytön kunniaksi voisin vielä laittaa mätsäävät lakat sormien kynsiinkin..

Alkaa tärkeimmät valmistelut olla tehtynä, saapi tyttö alkaa ilmoittelemaan itsestään ihan heti kun vaan hänelle sopii..

♥ Nora

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Rv 37

Rv 36+0 - 36+6

Pääsin vihdoin neuvolaan tarkistamaan vauvan asentoa. Ultraa ei kylläkään tarvittu sillä nyt vauva oli selkeästi raivotarjonnassa, hyvä niin. Olin ihan varma että vauva hengaa vielä melko ylhäällä sillä hän painaa koko ajan kivuliaasti kylkiluihin. Asia ei suinkaan ollut näin vaan vauvan pää on tosi syvällä alhaalla, hän vaan taitaa olla isomman puoleinen..

Kätilö kysyi onko mulla jotain ajatusta vauvan koosta, perustuen aiempiin kokemuksiin sillä Aku oli kuitenkin selkeästi isompi kuin Iivo. Ensin olin sitä mieltä että en osaa sanoa mutta jälkikäteen mietittynä olo on paljolti samanlainen kuin loppuaikoina Akua odottaessa. Närästys on ihan hullua, samoin jatkuva täysinäinen olo ja juurikin tuo kylkiluiden särky mikä varsinkin iltaisin estää jopa istumasta ja makuullakin vauvan peppu painaa luihin. Tälläistä ei ollut siis Iivon odotuksessa. Närästyksen olen ajatellut johtuvan siitä josko tytöllä olisi paljon hiuksia kuten Akulla oli, tiedä nyt sitten mistä mikäkin johtuu, tälläistä tämä nyt vaan on. Joka tapauksessa siis tätä vauvaa veikattiin isomman puoleiseksi ja nimenomaan pitkäksi. Olen kuulemma "täynnä vauvaa" :D  painoarvio 36+2 oli 3400g eli helposti täyttyy se neljä kiloa jos loppuun asti pysyy. Paino ei mua huoleta, Aku oli yli neljä kiloa ja tämä on jo kolmas synnytys eli eiköhän se sieltä tule kuten edellisetkin vaikka eihän koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan. Turha kuitenkaan lähtökohtaisesti pelätä tai odottaa komplikaatioita. Oma painonnousu on (tänk gaad) hidastunut, huh :D Kun jossain vaiheessa vaikutti aivan holtittomalta se nousu mutta nyt on kaikenkaikkiaan tullut noin 15kg. Paljonhan sekin on ja vielä kerkee lisääkin saada mutta oon silti ihan sinut tämän määrän kanssa. Nyt on alkanut turvottaa enemmän, saapi nähdä mitä puntari näyttää parin viikon päästä.

Tyyli- Lyyli. Ollut muutamia lämpöisiä päiviä ja untuvatakki tuntunut hivenen tukalalta,
en kuitenkaan aio mitään kevät-telttaa mennä shoppaamaan joten look oli tämä :D

Viikonloppuna siivottiin auto ja mallailtiin kaikki istuimet paikoilleen jotta nähtiin kuinka mahtuu. Vauvan istuin päätyy nyt sitten etupenkille vaikka mieluummin laittaisin kaikki lapset taakse. Istuimet mahtuisi taakse mutta käytännössä olisi vaikea saada keskimmäinen kyytiin, olisi se sitten kuka tahansa joka istuisi keskellä.. Jotenkin mua hirvittää se airbag siinä edessä vaikka sen saakin kytkettyä pois. Mitä jos siinä onkin joku vika ja laukeaa silti? Tuleeko se niin voimalla että rikkoo istuimen selkäosan? Vaikka tuskin sielä olisi se pois laitto juttu jos se ei toimisi..?

Mulla oli myös babyshowerit, ensimmäiset semmoiset ♥ Oli niin kivaa ja ihania vaaleanpunaisia koristuksia ja masukakkukin. Vein kakun loput kotiin ja pojat risti sen tissi-kakuksi koska siitä oli suurin osa mahaa syöty ja jäljellä muhkeat tissit :D Saatiin molemmat, minä ja vauva ihania lahjoja, kiitos kaikille osallistujille ♥ ♥





Itse en halunnut räpsiä kuvia joten kiitos kuvista mun äitille :) Jaa miksi en halunnut? Joskus tuntuu siltä että mieluummin näkee ja kokee kaiken omin silmin eikä kameran linssin läpi, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Plus tiesin että kaikilla on kännyköissä kamerat eli aina muutama kuvakin löytyy :)

Viime päivinä bloggerin avaaminen on tuntunut aivan ylivoimaiselta ajatukselta. Mulla on luonnoksissa paljon ideoita ja ajatuksia mutta motivaatio istua alas kirjoittamaan tai varsinkaan ottamaan kuvia on aika minimissä. Uskon tämän johtuvan ihan tästä loppuraskaudesta, vaikea keskittyä. Olenkin päättänyt että en kirjoita väkisin, koska se veisi pohjan tältä harrastukselta. Oon jo pitkään ollut sovussa itseni kanssa blogin suhteen, en ota tästä paineita tai pakota itseäni kirjoittamaan väkisin. Tietysti se on niinkin että kun tahti hidastuu myös lukijat alkaa kadota. Arvostan jokaista lukijaa ihan hirveästi sillä kyllähän minä tätä teille kirjoitan siinä missä itsellenikin, muutenhan tämän voisi laittaa salaiseksi jos vain itselleni kirjoittaisin. Mutta en kuitenkaan ole mitenkään riippuvainen blogin kävijämääristä. Eli en voi kuin toivoa että pysytte mukana vaikka todennäköisesti tahti tulee jossain vaiheessa hetkellisesti hidastumaan :)

Nyt kohti uutta viikkoa!

♥ Nora

torstai 2. maaliskuuta 2017

Tulinen bataattikeitto X 2


Olen useasti halunnut kokeilla valmiita bataattisoseita johonkin ruuanlaittoon mutta en ole keksinyt mihin. Bataattia meillä käytetään jonkun verran esm. muusissa, keitoissa paloina, ranskalaisina jne. mutta valmis sose houkutteli kätevyydellä kokeilemaan. Sain äidiltäni idean tehdä ihan sosekeitto, mainitaan nyt että en ole sosekeittojen ystävä.. paitsi bataattisosekeiton!

Aivan törkeen hyvää. Mä käytin Pirkan 400g valmista bataattisosetta mikä ainakin meidän Cittarissa löytyy vihannes osastolta. Joskus tutkin näitä että olisiko käynyt vauvan soseisiin mutta tässä on hieman suolaa joten vauvan soseisiin tämä ei käy. Molemmat keitot on syntyneet tyylillä "mitä kaapista löytyy".

Versio 1. Vuohenjuustoinen bataattisosekeitto 

Pirkka bataattisosetta 400g (tai kuorit, pilkot ja keität sopivan määrän bataattia).
2dl ruokakermaa
Loraus vettä
Pakastepinaattikuutio
Chiliä, tuoretta tai kuivattua oman maun mukaan
Parin centin pätkä vuohenjuusto tangosta
(suolaa)

Versio 2. Kookos- bataattisosekeitto

Pirkka bataattisosetta 400g (tai kuorit, pilkot ja keität sopivan määrän bataattia).
2dl kookosmaitoa
Loraus vettä
Pakastepinaattikuutio
Chiliä, tuoretta tai kuivattua oman maun mukaan
Inkivääriä, raastettuna tuoretta tai jauheena oman maun mukaan
(suolaa)

Hyvin yksinkertaiset aineluettelot siis. Kaada bataattisose kattilaan ja perään loraus vettä, kuumenna kiehuvaksi ja lisää ruokakerma/kookosmaito. Lisää pinaatti ja mausteet ja sekoittele välillä kunnes pinaatti on sulanut ja keitto kiehahtaa. Versio 1, sulata lopuksi vuohenjuusto sekaan.

Tadaa! Yksinkertaista, helppoa ja hyvää. Molemmat  versiot uppos muhun paremmin kuin hyvin (vedin koko satsit yksin..) mutta jos valita pitää niin kookos- bataattisosekeitto oli hippusen parempaa  :) Tätähän voi versioida loputtomiin, valkosipulia, tuoreita yrttejä, tuorejuustoa..



♥ Nora