torstai 30. maaliskuuta 2017

Synnytyskertomus osa 1


Niin tuo pikkuinen tyttö yllätti meidät syntymällä rv 39+3. Vaikka koko ajan toivoin että tulisikin muutamia päiviä ennen laskettua (koska tukala olo) , en silti uskonut että hän syntyisi yhtään ennen vaan juurikin laskettuna tai hieman myöhemmin. Aloitan synnytyskertomuksen kertomalla raskauden viime päivistä ja kuinka synnytys lähti käynnistymään. Here we go..

Rv 40 alkoi maanantaina ihan tavallisena päivänä. Maanantait on meidän kotipäiviä ja niin oli nytkin. Oli ihana aurinkoinen päivä ja vietettiin monta tuntia pihassa puuhaten sekä käytiin kävelyllä hakemassa kevään ensimmäiset pajunkissat koristamaan keittiötä.

Illalla kun pojat oli saatu sänkyihin, alkoi mulle hiipiä outo olo. Menin aikaisin sänkyyn mutta parin tunnin päästä piti nousta kun vatsaa kouristeli niin rajusti etten voinut paikoillaan maata. Epäilin heti että se on noroa koska sitä on nyt ollut pitkään liikkeellä ja ihme että ollaan selvitty näin pitkään ilman tartuntaa. Siinähän se yö sujui, vessassa rampaten. Kouristusten sekaan kuitenkin alkoi tulla myös kipeitä supistuksia, siinä vaiheessa mä ajattelin että en ala! Onneksi yöstä selvittiin ja aamupäivällä sain jo vesilasin pysymään sisällä. Tiistai päivä meni sohvalla istuen ja nuokkuen, maate en voinut mennä sillä heti alkoi oksettaa. Vatsaa myös kouristeli kipeästi iltaan saakka, sekaan mahtui myös kipeitä supistuksia mutta onneksi vain silloin tällöin. Pojat kölli koko päivän mun kainalossa ohjelmia katsoen enkä edes potenut huonoa omaatuntoa. Tuossa vaiheessa mä vaan olin kiitollinen siitä että selvisin. Aku laittoi pojille aamupalaksi leipää ja maitoa jotka he söivät sohvalla, reippaita pikkusia ♥ Onneksi se iltapäiväkin koitti ja Ami vei pojat ulos loppupäiväksi.

Keskiviikkona oli jo vähän reippaampi olo kiitos hyvien yöunien. Oli jotenkin tosi puuhakas olo. Kirjoitin kolme, siis 3, blogipostausta kerralla mikä ei oo yhtään mun tapaista. Yhden (rv39) julkaisin heti ja kaksi ajastin myöhemmälle. Siivosin koko kämpän (koska noro pöpöt piti saada pois) ja pesin vielä pyykkiä monta koneellista. Illalla viimeisenä nakkasin kameran ja ripsarin eteisessä lojuvaan synnytyskassiin. Ihan kuin alitajuisesti olisin tiennyt että kohta alkaa tapahtua.

Pääsin sänkyyn makaamaan ja tadaa! Oksettaa.. Siitä alkoi noro-episodi numero kaksi, täytyy mainita että ei paljon naurattanut. Ne vatsakrampit mitä tähän mun pöpöön liittyi, oli sitten noroa tai jotain muuta, oli jotain aivan järkyttävää enkä kyllä hetkeen halua kokea vastaavaa..

Muutaman tunnin vessarallin jälkeen  noin kello 1 yöllä kun makasin sohvalla, tunsin alavatsalla tutun "poks" ja tiesin heti että vedet meni. Makasin hiljaa paikoillaan ja ajattelin väsyneillä aivoilla että en halua nousta koska sitten se on todellista :D Niin kauan kun makaan siinä voin leikkiä että sitä ei tapahtunut. Pian piti kuitenkin lähteä juoksujalkaa oksentamaan ja siinä samalla reissulla en voinut olla huomaamatta valkoisilla kaakeleilla vaaleanpunertavaa lapsivettä. Menin takaisin sohvalle ja ajattelin että en herätä Amia vielä koska mitään kiirettähän ei ollut eikä vielä supistanutkaan. Mielessäni kävin läpi erilaisia skenaarioita kuinka tämä tulisi päättymään ja koska.  Pian kuitenkin aloin erottaa vatsakramppien seasta supistuksia jotka oli heti alusta melko voimakkaita mutta tulivat vielä harvakseltaan. Kahden maissa huhuilin Amia tuomaan mun puhelimen ja kerroin missä mennään, tehtiin toiminta suunnitelma, soitettiin synnärille ja hetki kelloteltiin supistuksia. Päätettiin kuitenkin että edes Ami yrittäisi vielä nukkua hetken vaikka mä en voisikaan kaikenmaailman kivuilta ja vessassa hyppäämisiltä. Kävin suihkussa ja päivittelin tilanteita meidän facebookin raskausryhmään, kun ryhmässä on muutama kymmenen raskaana olevia/juuri synnyttäneitä naisia löytyy joka kellonaikaan juttuseuraa :D

Oltiin päätetty että soitetaan aikaisintaan kuuden maissa mummia poikia vahtimaan mutta koska kipeitä supistuksia tuli 2-8 min välein ja mua epäilytti mun huono kunto, soitettiin jo ennen viittä ja päästiin matkaan 5.20. Meiltä on vain 10min matka sairaalaan mutta se tuntui ikuisuudelta, supistukset ja vatsakrampit tuli vuorotellen eli hetken lepoa ei ollut. Kun päästiin sairaalalle, meidät saatettiin heti eristyshuoneeseen. Huone oli normi synnytyssalia paljon pienempi ja vaatimattomampi. Loppupäivänä, tai oikeastaan koko sairaalassa olo aikana en enää paljon ihmisten kasvoja nähnytkään sillä kaikilla oli vähintään hengityssuoja ja hanskat kun tulivat huoneeseen edes kääntymään. Olin ihan varma että synnytys on jo hyvässä vauhdissa koska supistukset oli niin rajuja, mutta kuinkas sitten kävikään..?

---

Tässä oli tarinan ensimmäinen osa, kirjoitan toisen osan kun vauvan nuuskuttelulta kerkeän. On tämä tytön tyllerö vaan ihana ♥

4 kommenttia:

  1. Äh, en kestä että olet joutunut synnyttämään norossa! ihan kamalaa.. :( Ei silleen, että siinä olisi mitenkään erityisen energinen olo ja sitten vielä tuo tauti päälle. Huhu! Julkaisethan pian myös jatko-osan..?! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olihan se kamalaa, mutta nopeeta se kamaluus myös unohtuu ♥ Jatkoa seuraa :)

      Poista
  2. Voi vitsi, sattui sitten iskemään tauti huonoon aikaan. :/

    VastaaPoista

Kiitos kommentista ♥