tiistai 30. toukokuuta 2017

Neuvolassa

Viime viikolla oli Mimmin 2kk neuvola ja eilen oli vuorossa Akun 6v neuvola sekä Iivon 3v neuvola.  Mimmin neuvolaan pääsin kahden Mimmin kanssa sillä pojilla oli kerhopäivä mutta nyt oltiin liikkeellä koko poppoolla.  Ajatuksena oli käydä puistossa purkamassa energiaa ja syödä lounas puistossa.  No, se viime viikon lämmin ilma on muisto vain. Eihän tuola jäätävässä pohjoistuulessa voi eväitä syödä, hyrr.. Mentiin sitten neuvolaan syömään eväät.  Onneksi meidän neuvolassa on hyvä leikkipaikka ja jotenkin kummasti Mimmikin nukkui koko ulkoilun sekä jatkoi vielä kopassa sisällä unta koko toimituksen ajan..

Mimmi 2kk



1kk neuvolassa Mimmillä oli paino noussut melko maltillisesti mutta nyt oli kyllä "kerännyt" senkin edestä ja hyvä niin. Paino 5460g ja pituus 59,6cm.  Kaikki oli ja on edelleen hyvin, täysimetyksellä mennään.

"Ihana tyttö! Kasvaa hyvin. Ottaa katsekontaktia ja hymyilee. 
Nostaa päätä hyvin vatsamakuulla. Ääntelee vastavuoroisesti." 

Vertailun vuoksi poikien mitat samassa iässä: Aku 5645g ja 60,5cm. Iivo 5670g ja 60,5cm. Pojat on siis olleet lähes saman kokoisia ja hieman isompia kuin Mimmi.

Aku 6v



Aku odotti neuvolaa kovasti vaikka rokote hieman jännittikin. Ensin oli tehtäviä kahdestaan neuvolan tätin kanssa, mm. kuvioiden piirtämistä, saksilla leikkaamista sekä kuulo ja näkö testit. Kaikki tehtävät meni hyvin, enkä kyllä Akun puolesta jännitänytkään. Meidän 6veellä löytyy pituutta jo 121,6 cm ja paino 21,8kg. Tasaisesti omalla käyrällänsä kasvaa, pituus oli vähän plussalla ja paino taisi mennä keskiviivaa eikä siis enää miinuksella kuten pienempänä.

"Suloinen reipas poika. Kasvaa tasaisesti. Tekee hienosti 6v tehtävät. Näkö ja kuulo ok.
 Puhelias, iloinen poika. Jäljentää hienosti mallikuvioita."

Iivo 3v


Vähän taitaa olla suklaata nassussa ♥

Iivokin odotti neuvolaa innoissaan mutta mua kyllä vähän jännitti että kuinkahan yhteistyöhaluinen Iivo on.. Ihan turhaa jännitin! Kun Aku tuli pois huoneesta, juoksi Iiivo innoissaan huoneeseem "Nyt on mun vuoro!" Ja hyvin oli kaikki tehtävät mennyt, jess. Painoa meidän 3veellä löytyy 13,3kg ja pituutta 94,5cm. Kasvaa tasaisesti omalla käyrällänsä eikä paino ole enään notkahdellut. Paino on kyllä vieläkin miinuksella mutta ei niin paljoa kuin joskus pienempänä.

"Ihana, iloinen poika. 3v tehtävät menee mallikkaasti. Kasvu tasaista. Motorisesti taitava. 
Puhuu selkeitä lauseita. Näkö ja kuulo ok. Utelias poika."

Vertailun vuoksi Akun mitat samassa iässä: Paino 14,6kg ja pituus 98,2.

Tälläiset neuvolakuulumiset meiltä :) Tänään olikin viimeinen kerhopäivä tälle keväälle. Syksyllä Iivo jatkaa samassa ryhmässä ja Aku aloittaa eskarin.. Nyt kesäloman viettoon!

♥ Nora

lauantai 27. toukokuuta 2017

"Onneksi hän nukkuu yöllä"

Mun arki on ollut todella kiireistä viime viikot, sen voikin varmaan päätellä mm. blogin päivittymis tahdista. Kirjoitinkin vähän meidän päivien kulusta viime postauksessa,  Mimmi 7viikkoa. Joku saattoi huomata että Mimmi viihtyy sylissä. Hän haluaa olla sylissä oikeastaan koko hereillä olo ajan lukuunottamatta muutaman minuutin "treenejä" leikkimatolla tai satunnaista piipahdusta sitterissä.

Enään ei uskalla luottaa vaunulenkin unettavaan voimaan..

Vaikka Mimmi nukkuu yöt, päivät on melkoista haipakkaa. Uni tulee päivisinkin helposti mutta katkeaa jo 15-30 minuutin päästä. Alkuun oli tosiaan se aamupäivän pidempi uni minkä aikana kerkesi hyvin käydä lenkillä, tehdä kotitöitä ja puuhata poikien kanssa vaikka loppupäivä menikin kiinni Mimmissä. Nyt ne pidemmät päiväunet on historiaa ja päivisin nukutaan vain pätkissä. Hän herää jopa kesken lenkin vaunuista. Ainoa paikka missä uni jatkuu pidmpään on syli, eli usein hän on manducassa. Vielä mulla ei pahemmin ole hartiat jumissa, mutta kyllähän se rajoittaa tekemisiä. Kumartelu esim. on hankalaa ja Mimmi helposti herää jo aion istua alas... :D

Oltiin pari yötä saaressa. Mimmi viihtyi suurimman osan ajasta manducassa ♥

Hän ei ole itkuisa vauva. Ainoastaan iltaisin kun on tankkaus aika, hän itkeskelee jos meidän sohvalla muhiminen keskeytyy esim. iltapalan laittoon tai poikien sänkyyn peittelyyn. Hän vain herää ja tietysti sitten jos ei mennä hakemaan, alkaa itkemään. Turha siis kuvitella että uni jotenkin mystisesti jatkuisi jos ei hae kun herää :D Syliin rauhoittuu heti ♥

Iltatankkailu on vakavaa puuhaa :D

"Onneksi hän nukkuu yöllä"


Oon tullut jo vähän allergiseksi tuolle lauseelle. Tietysti on hienoa että hän nukkuu yöt mutta saanko silti toivoa että hän nukkuisi myös päivällä? Vai pitääkö olla vaan hys hys koska jonkun muun vauvan valvottaa yöt? Tiedän kyllä mitä on valvoa öisin pidempiäkin ajanjaksoja joten olen kyllä myöskin sitä mieltä että onneksi nukkuu yöllä, mutta silti.. 

Aamuisin Mimmin yöunet jatkuu usein jopa kymmeneen (aamu onkin ainoa aika kun nukkuu jopa 3tuntia ilman että olen vieressä!) jos ei ole menoa ja silloin, kuten nyt, mulla on aikaa tehdä jotain. Joskus esim. pelaillaan poikien kanssa tai sitten yritän saada pestyä pyykkiä, laitettua eiliset tiskit (!) ja niin edelleen. Iltaisin kiire paisuu kun pojatkin pitäisi saada nukkumaan ja yritetään saada niitä tiskejä ja pyykkejä laitettua ettei ne olisi heti aamulla odottamassa. 

Miten sitten ollaan yritetty pidentää päikkäreitä? No, meillä on tavallinen sitteri värinätoiminnolla, ei kelpaa. Saatiin mun veljeltä lainaksi sellainen kiva keinuva sitteri, siihen nukahtaa ja nukkuu sen 15-30min. Eli uni ei pitene mutta saa sentään kädet vapaaksi. Vaunuihin nukahtaa mutta on tosiaan alannut herätä kesken lenkin eli lenkki ei enään tehoa, myöskään seisovat vaunut ei tehoa. Autossa nukkuu, mutta aika vähän ajellaan. Manduca on se paras keino. Nyt ollaan kokeiltu kapaloida, njääh.

"luuletko sä tosissas että aion jäädä tähän sitteriin?"

Mitä sitten seuraavaksi? Alkaako nekin vauvat jotka päivisin ei nuku, jossain vaiheessa nukkua päiväunia? Varmaan alkaa myös viihtyä lattialla kun oppii vähän liikkumaan... eikö niin? Ei tää nyt sillein paha oo, ei vain oikein meinaa saada aikaiseksi mitään. 

Vinkkejä, anyone?

♥ Nora

maanantai 22. toukokuuta 2017

Mitä kaikkea kesä tuo tullessaan

Kesä on ihan ovella, maakin on alkanut vihertää ja lehdet ovat puhkeamassa kylmistä säistä huolimatta. Tykkään kaikista vuodenajoista mutta kyllä se kesä on tietysti ykkönen.  Kesältä odotan rauhallisia aamuja, lämpimiä päiviä ja valoisia iltoja.  Retkiä rannalle ja puistoihin sekä lähimetsiin, aikaa perheen ja ystävien kanssa. Meidän oma piha on niin ihana että kesäpäivät sujuu kotosallakin oikein mallikkaasti lasten leikkiessä ja mullakin on kasvihuone näprättävänä.

Jonkun verran meillä on suunnitelmiakin.  Heti kesäkuun alkuun kun kerhot loppuu, minä ja lapset suunnataan maalle mun äidin kanssa hänen mökille.  Äiti on sikäli etuoikeutetussa  asemassa että hänen työnantaja tarjoaa viikon palkallisen isovanhempain vapaan työntekijöilleen jotka tulevat isovanhemmiksi.  Eli me mennään viettämään mummi-lomaa. Tarkoituksena on saunoa, uida, leikkiä ja touhuta, käydä pitkillä lenkeillä ja ihan vaan hengailla yhdessä.

Viime vuoden alkukesällä olin poikien kanssa kolmestaan maalla ja oli aivan mahtava helle! Uimista, loikoilua
auringossa ja vaahtokylpyjä pihamaalla :D 

Alkukesästä on myös tiedossa pieni tyttöjen retki, siis aikuisten tyttöjen.  Pakkasessa on jo maidot pumpattuna, pääsee iskä viettämään aikaa pikku prinsessan kanssa ilman että mä huseeraan koko ajan vieressä :D Ja täytyy myöntää että niin ihanaa kuin kotona olo onkin, välillä pitää saada pieni etäisyys että taas jaksaa.

Viime kesän tyttöjen reissulta ♥ Minä. äiti ja sisko

Juhannus vietetään tietysti saaristossa mun iskän mökillä, saunomista, uimista, grillailua ja yhdessä oloa ❤ Saaressa vietetään muutenkin paljon aikaa kesäisin ja niin tullaan varmasti tekemään tänäkin kesänä.

Iivo maalla viime kesänä

On meillä pieni kotimaan reissukin tiedossa, mutta suunnitelmat on vielä salaisia.. hyss hyss  ;)

Loppukesästä meillä on Amin kanssa aikomuksena päästä yhdessä viettämään iltaa meidän vanhan, teiniaikaisen kaveriporukan kanssa. Viimeksi treffattiin viisi vuotta sitten, saas nähdä kuinka villit bileet tulee vai ollaanko me jo vanhoja ja väsyneitä  ;D

Aku viime keväänä Turkissa

Viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä, elokuun lopussa me lähdetään rantalomalle Bulgariaan ❤ Matka on varattu jo viime vuoden puolella joten odotus on ollut pitkä. Kova matkakuume olisi ollut jo keväälle mutta ajateltiin että parempi mennä kun vauva on vähän isompi. Mimmi on silloin 5kk ja kaikella todennäköisyydellä täysimetyksellä mikä osaltaan helpottaa ruokapolitiikkaa. Määränpäänä meillä on perheille suunnattu vesipuisto-hotelli kaikilla kids club ja ryhmäliikunta herkuilla. Hotelli on hieman syrjässä perinteisistä turisti rysistä, alle inclusive tietysti ;) Varattiin kaksikerroksinen huoneisto kunnon makuuhuoneilla jotta saadaan kaikki kunnon nukkumis rauha, merinäköalalla.. Oi oi oi, sitä odotellessa on aikaa nauttia ensin tämä Suomen kesän raikkaus (lue tuuli ja sade, hahhahah).

Mitä kesä suunnitelmia teillä on?

❤ Nora

maanantai 15. toukokuuta 2017

Mimmi 7viikkoa

Tämä ihana pikku-pakkaus on jo 7viikkoa ♥  


Mimmi on iloinen ja tarkkaavainen tyttö, sekä tietysti Akun sanoja lainatakseni "Mimmi on niin kaunis". Kun Mimmi katsoo silmiin, hän katsoo niin syvälle sieluun ettei katsetta voi kääntää pois. Hän tapittaa suurilla viisailla silmillään aivan kuin tuntisi läpikotaisin. Vanha sielu, sanoi äitini.


Mimmin lempipaikka on äitin ja iskän sänky. Sieltä aamulla kun heräilee, on niin hyvä olla että voisi vain kölliä, katsella silmiin ja hymyillä loputtomiin.

Aamutouhujen jälkeen väsyttää taas jo kovasti ja vaunuissa saa parhaan unen, varsinkin pienen lenkin jälkeen uni maistuu jopa tunteja.


Mimmi tykkää katsella maailmaa sylistä päin, kaikessa on kiva olla mukana. Isoveljet pitää pikkusiskolle seuraa ja heille irtoaakin aina leveä hymy paljastaen kauniit hymykuopat sekä pikkuisen pitää yrittää jutella takaisinkin.

Iltapäivällä uni maistuu joko liikkuvissa vaunuissa tai turvallisesti sylissä. Pikku päikkäreiden jälkeen on kiva makoilla omalla leikkimatolla ja harjoitella vähän taitoja. Joskus saattaa pieni nyrkki osua kaaressa heiluvaan leluun ja välillä kupsahdetaan masulta selälle kerta toisensa jälkeen.


Illan tullen on aika pitää äitille ja iskälle seuraa. Kun isovelit menee nukkumaan, kuuntelee Mimmi iltasadut sekä laulut ja menee sitten keinuvaan sitteriin tai kantopussiin torkkumaan ja katsomaan kun äiti ja iskä laittaa iltapalaa. Sitten siirrytäänkin sohvalle katsomaan sarjoja yhdessä. Siinä sivussa on hyvä tankkailla että jaksaa nukkua.


Pikkuhiljaa alkaa uni painaa silmiä ja siirrytään taas Mimmin lempipaikkaan, ihanaan isoon sänkyyn jossa äiti ja iskä on ihan lähellä ja yöpalaakin saa unien häiriintymättä kun vähän kerkeää ynähtää. Mikäs sen parempaa ♥



♥ Nora

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Raskauden jälkeen

Vaikka olen terveellä järjellä ja terveellä itsetunnolla varustettu ihminen, aina välillä tulee pieni kriisin poikanen. Tarkoitan nyt lähinnä ulkoiseen olemukseen liittyen. Raskauksien aikana jotenkin kadottaa sen oman tyylin ja tavan olla. Nyt juuri on sellainen hetki, kun mikään oma vaate ei istu (lue mahdu) eikä huvittaisi ostaa uusia kun tarkoitus on karistaa nämä 10 raskauskiloa. Enkä tiedä istuisiko ne uudetkaan vaatteet kun kroppa ei tunnu omalta. Kiloja tuli yhteensä noin 18 ja nuo 10 on jäljellä(Mimmi 6vkoa). Mulla ei ole koskaan jäänyt synnärille kuin pari kiloa, kiitos turvoksen ja alkuun on tippunut hitaasti. Mutta kun kroppa pääsee vauhtiin, ne ropiseekin kuin huomaamatta (ainakin mä toivon niin).

Älä välitä taustalla näkyvistä tiskeistä.. Tässä oli ehkä rv7..? Muistan kun tätä kuvaa ottaessa oli ihan
 jäätävän huono olo mutta vielä ei näkynyt ulospäin raskaus
Rv 9..?

 Mulla ei oikeastaan ole raskausarpia. Muutama sentin-parin pituinen haalea jälki lähtee vatsassa olevasta vanhasta leikkausarvesta, iho ilmeisesti kiristänyt siitä enemmän. Tässä kolmannessa raskaudessa ei tullut yhtään lisää. On toki joitain kasvuiässä tulleita arpia muualla kehossa mutta niitä nyt ei huomaakkaan enään. Eikä raskaudet (ainakaan aiemmat) ole jättäneet muutakaan pysyvää merkkiä, mun vatsa ei ole koskaan ollutkaan pyykkilauta ;D Nyt loppuraskaudessa olin huolissani mun pohkeista sillä niihin ilmestyi laajoja verenpurkaumia, ikäänkuin isot mustelmat ja pelkäsin, tai oikeastaan olin ihan varma että ne eivät lähde enää koskaan pois. Varmaan siksi en kirjoittanutkaan niistä mitään, aivan hävettää myöntää että ne mustelmaiset pohkeet ahdisti mua aivan kohtuuttoman paljon. Pidin pitkään tukisukkia ja voitelin paisuneita, kuumottavia pohkeita iltaisin hirudoid forte geelillä. Pari päivää synnytyksen jälkeen huomasin että kuin taikaiskusta jäljet olivat kadonneet! Muutamia haaleita pikkiriikkisiä näkyviä verisuonia lukuunottamatta. Aika onnen-possu fiilis tuli.

Rv 16

Mun "kriisi" kohdistuu siis kiloihin. Ei tämä oikeasti mikään kriisi ole. En ole itse-inhossa/itsesäälissä vellovaa tyyppiä, haluan vaan mahtua vanhoihin vaatteisiini ja tuntea oloni yhtä hyväksi nahoissani kuin aiemmin. Kunnon kävelylenkit aloitin kun Mimmi oli pari viikkoinen. Sitä ennen en voinut koska liitoskivut jatkuivat ja jatkuvat edelleen jos olen rehkinyt liikaa ja liikaa on esimerkiksi reipas tunnin vaunulenkki plus pihan haravointi. Kroppaa pitää siis kuunnella.

Rv 19

Kävelylenkkien ja muun hyötyliikunnan lisäksi teen kevyitä lihasharjoitteita kotona ja venyttelen, lähinnä varovasti treenaan syviä vatsalihaksia. Vielä siis varovasti mennään.

Rv 26

Ruuan suhteen mä oon aina ollut heikko. Jos saan ajatuksen syödä jotain se on yhtäkuin syöty. Mitään dieettejä en harrasta (enää..) mutta meillä kyllä syödään terveellisesti. Tuoreista raaka-aineista itsetehtyjä ruokia, paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja jne. Mutta tiedän herkuttelevani liikaa iltaisin kun lapset nukkuu, nyt aion kiinnittää siihen huomiota koska huomaan jo ihostanikin että nyt ollaan menty yli..

Rv 33

Tällä hetkellä mielestäni liikun tarpeeksi ja kun saan tuon älyttömän herkuttelun kuntoon (kokonaan en herkuista luovu, sen tiedän) niin ollaan oikealla tiellä. Reilu viikko synnytyksen jälkeen tuskailin Amille että olen kadottanut liikunnan ilon kun en pitkään voinut liikkua, mutta se on palannut! Jee :)

Rv 36

Kannustimena käytän (vaatekaapin sisällön ja vanhojen valokuvien lisäksi) Heia heia "hyvinvoinnin internet palvelua" kuten wikipedia kertoo. Oon käyttänyt sitä kaikista raskauksista palautuessa ja sieltä merkinnöistä on kiva seurata kuinka edistyy ja kuinka on edistynyt vuonna 2011 ja 2014. Laitan sinne aina viikkotavoitteen, kuinka paljon aion liikkua ja toteutuneet liikuntasuoristukset. Merkkaan myös painon aina kun se menee alaspäin. Oikeastaan tää on ihan kiva projekti vaikka kivempaa olisi kun ne kilot katoaisi taikaiskusta kuten mustelmat pohkeista.


❤ Nora